Rockabilly muffinssit

Ystävänpäivän kunniaksi...

Hyvää Ystävänpäivää!

Eiliseltä Ikea reissulta kotiuduttaessa, mietin hiljaa autossa mitä kivaa sitä ystävänpäiväksi keksisi. Mieleeni juolahti keittiönkaapissa jo jonkin aikaa oikeaa tilaisuutta odottanut porkkanakakkuaines ja siihen kuorrute...
Tämäkin ainespaketti oli perua ajalta kun K-marketteihin tuli ns. jenkki-osasto ja minä meinasin seota! Vihdoinkin pääsin maistelemaan kaikkia niitä herkkuja mitä olen vuosikaudet katsonut lempiohjelmissani syötävän. Suurin osa ei ollut mitään maailmaa mullistavia makuelämyksiä, mutta hauskaa vaihtelua :D

Illalla kun Ville lähti käymään pienellä happihyppelyllä, hiippailin keittiöön tarkistamaan mitä muuta taikinaan mahtoi tarvita. Ohjetta lukiessani huomasin, että taikinasta voi tehdä myös muffinseja eli cup-cakeseja. (miksei voisi tehdä vaikka ei lukisikaan, mutta hyvä että luki niin minäkin tajuan, daaaah!)
No siitähän se ajatus sitten lähtikin keulimaan. Koko yön seikkailin mielessäni vaaleanpunaisessa sokerimaailmassa ja se taitaa näkyä lopputuloksessa. ;)

Porkkanakakkuaines, kuorrute, erilaisia strösseleitä, "marsipaania" ja vuokia.

Ystävänpäivän kunniaksi ajattelin askarrella Villelle pikku viestin sokerimassasta.

Ja tässä lopputulos. Ei ihan niin kiva kun ajattelin...pursottimella olisi saanut siistimmät. Mutta eiköhän nuo alas mene.

Leipoessa soittolistalta pälähti soimaan Imelda Mayn Road Runner ja sen myötä pääsin kunnon rockabilly-fiiliksiin. Ajattelin täydentää aikaansaannostani kunnon kodinhengetär-lookilla musiikin inspiroimana.

"Oh Honey! I'm so glad that you are home. Have a cupcake!"

Mä ihailen kovasti tuota rockabilly-tyyliä ja jotenkin se lämmittää sydäntä vaikka ei ihan mun juttu olekkaan. Eikä ole ihan helppoa tuon silmämeikin teko...nim. kymmenen pumpulipuikkoa myöhemmin. Välillä iski jo niin epätoivoinen olo, että oli pakko katsoa youtubesta ohjetta, miten nuo "hipaisut" pitäisi saada edes suurinpiirtein osoittamaan oikeaan suuntaan.