Luxemburg!!!!

Tasan kaksi viikkoa sitten istuin Luxemburgilaisessa asunnossa kaivelemassa päiväunien jättämää unihiekkaa silmistäni ja valmistautumassa illan rientoihin sekä kaikkeen siihen mitä tuo kymmenen päivän reissu tulisikaan pitämään sisällään. Kaikki oli uutta ja ihanaa, kauan odotettu loma oli käsillä. Nyt istun jälleen Kallion kolossani ja fiilikset eivät voisi olla kauempana toisistaan. Kaksi isoa matkalaukkua lojuu lattialla puolittain purettuna ja täyttävät koko kämpän. Huomenna pitäisi mennä takaisin töihin, laskut pitäisi maksaa ja blaa, blaa, blaa. Kiinnostaa kuin kilo kiviä!

Siksi onkin aiheellista palata hetkeksi lomatunnelmiin kuvien muodossa..ja niitä muuten sitten riittää!

Lomafiilistä tuli nostatettua heti töistä pääsyn jälkeen laittamalla kynnet kuosiin. Kun pariin viikkoon ei tarvinnut huolehtia viisisenttisen nyppimisestä tasaiselta pinnalta niin pystyi laittamaan vähän järeämmät lisäkkeet sormien jatkeeksi.

Kesäkissan raapimisvälineet.

Illalla lähdettiin Villen kanssa vielä loman kunniaksi ulos syömään. Päätettiin testata Hans Välimäen Midhill burgeri mesta. Ruoka oli ihan jees, vaikka sitä sai odottaa melko kauan samoin kun muutkin ravintolan asiakkaat. Hetken jo ehdittiin ihmettelemään miksei tässä ravintolassa kukaan syö, vaikka olimme saapuneet eri aikoihin. Palvelusta ei voi kyllä sanoa oikein mitään muuta hyvää kuin että se oli ystävällistä. Koko aika meni lähinnä odotteluun. Jälkkäriäkin olisimme ottaneet jos joku olisi sitä vaivaantunut kysymään. Viimeinen niitti tämän kokemuksen arkkuun oli että meitä laskutettiin kolmesta oluesta vaikka yksi saatiin. Ei jäänyt kovin hyvä maku suuhun. En siis voi suositella, ja olisin kertonut tämän myös eat.fi sivustolla jos ravintoloitsija olisi sen sinne sallinut tehtäväksi. Ilmeisesti tähän on syynsä.

Lomanaloitusdrinksut.

Johtuiko täpinöistä ja myöhään jätetystä pakkaamisesta, mutta yöunet jäivät alle kahteen tuntiin kun aamulla piti suunnistaa ennen kukonlaulua lentokentälle. Kauan odotettu Luxemburg-Pariisi-tour vihdoin alkoi. Ensimmäiset pari päivää meidän majatalon isäntäpari oli paikalla ja täten kyyditys lähiseudun maisemiin meni mukavasti ykstityisautoillen. Ja kun paikallisten matkassa mennään niin tulee päästyä paikkoihin mistä ei matkaoppaissa pahemmin mainita.

Iltakävelylle Luxin metsiin.

Vähän karumpaa maastonvaihtelua mitä normaalisti Suomessa.

Niin iso kivi ettei mahtunut kokonaan kuvaan.

Aivan upeita maisemia.

Tästä vähän eteenpäin löytyi Luxin eka geokätkö.

Vanhaa rautatietä pitkin takaisin autolle.

Ville tyytyväisenä kun pääsi Mersun puikkoihin.

Ja koska keski-euroopassa seikkaillaan, ei voi ohittaa sitä tosiasiaa että 40-luvulla oli vähän maailman kirjat sekaisin. Noissa metsämaisemissakin käytiin silloin veristä sotaa, joka vaati veronsa. Vierailu hautausmaalla sai todella tajuamaan millaisesta määristä ihmisiä oikein puhutaan.

Yhdysvaltain armeijan hautausmaalla Kenraali Patton johtaa edelleen joukkojaan, reissun aikana tuli myös katsottua herran nimeä kantava elokuva. Suosittelen!

Valkoisten ristien määrää ei tahtonut pystyä käsittämään.

Saksalaistenkin hautausmaalle ristejä riitti. Tosin saksalaisella tehokkuudella oli yhdessä ristissä neljän sotilaan nimi.

Yhtenä iltana yritettiin etsiä vielä yhtä majapaikan lähellä sijaitsevaa geokätköä, mutta se oli jemmattu sen verran hyvin ettei meitin silmiin osunut kovasta etsimisestä huolimatta.

Voodoo-kätkön saloja tutkimassa.

Tämä asumus ei sovellu korkeanpaikan kammoisille.

Sekalaisia kuvia itse kaupungista, niin rotkosta kuin ylhäältäkin tarkasteltuna. Korkeuseroa oli ihan mukavasti...rotkon pohjalta takaisin kaupungille oli viidentoista kerrostalo kerroksen verran. Ja kyllä, kiivettiin portaat missä tuli päädyttyä tuohon lopputulokseen. Hissi oli rikki.

LuxenBURGER! Ja juomana Lady Gaga....suomessa tunnetaan paremmin nimellä kossu-battery.

Pitää paikkansa ;)

Luxemburgista ei voi sanoa muuta kuin että ihan uskomattoman kaunis ja siisti kaupunki. Hintataso huiteleen vähän alle kotimaan, mutta ei mikään hullun halpa paikka ole kuitenkaan. Täällä yhdistyy Ranskan ja Saksan parhaat puolet. Ja en voi tarpeeksi painottaa siisteyttä...koko reissun aikana nähtiin yhden käden sormilla laskettava määrä laitapuolen kulkijoita. Joten oli aikamoinen kultturishokki palata kotiin Kallioon. Pistää väkisinkin miettimään vaihtoehtoisia elämän viettotapoja, onko se kämppä Suomesta sittenkään se mun juttu? Sen verran saatiin inspiraatiota tästä reissusta että ollaan syksyllä menossa Ranskan alkeiskurssille työväenopistoon. Josko se seuraava reissu sujuisi paremmin kun kielimuuri ei ole niin iso kompastus.

Tässä tälläinen lyhyt katsaus reissuun...lisää tulossa.

Hoidokit ja hoidettavat

Se on kuulkaas SOOOO LAST SEASON omistaa normaali yrttipuutarha. Puutarhan pitää olla nykyään mobiili, niinkuin kaiken muunkin liikkuvan ihmisen elämässä. Ei tarvi sopia reissun ajaksi kukkien kasteluvuoroista tai muista vesiviritelmistä, kun voi roudata kasvit kivasti hoitotädin (tässä tapauksessa "tätien") luo huollettaviksi.

Saanen demonstroida.

Basilikat ja tomsku takapenkillä.

Mansikat ja chilit mukana myös.

Vähän hoito-ohjetta.

Hoitotäti tutustumassa hoidokkeihinsa.

Jaahas...ei olis vissiin saanut häiritä...

Homma hanskassa.

Toista hoitotätiä kiinnosti mun puskat vähän vähemmän.

Seuraavana päivänä jatkettiin tutustumis toimenpiteitä.

Eiköhän vihreät ole turvassa kun vahtikisu vaanii nurkan takana.

Nyt kun hoitokisut saatiin hellittyä ja ruokittua (osittain myös kahdesti...toverien jekutus meni hyväuskoiselle läpi) sekä vaihdokiksi ruodattua omat huollettavat reissun ajaksi niin olikin aika palata kotiin hetkeksi. Ilmeisesti isäntä oli huolissaan että mulle tulee mun kasvimaata ikävä ja koti tuntuu liian tyhjältä...se oli ostanut mulle kukkia vieroitusoireisiin. Aaaawww!

<3

Kaksi päivää töitä vielä ja sitten myö lähdetään maailmalle. Iiiiihanaaaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Summer in the city

Tänään kissanvahti hommien lomassa päätettiin pistää nokkamme pihalle ja tutustua tarkemmin tähän naapurustoon. Nappasin töistä lähtiessäni mukaan vähän evästä. Nams!  Orientoidutaan jo nyt ensi viikkojen ruokavalioon ;) kun LOMA alkaa!

Kun ilta viileni niin nopea varusteiden lisäys ja lähdettiin tutkimaan paikallisia geokätköjä. Ville hurahti tähän harrastukseen jo viime viikolla kaverinsa avustuksella ja nyt oli aika minunkin etsiä eka kätköni. Tukee mukavasti sisäistä nörttiäni...älypuhelin kourassa hiippaillaan pitkin maita ja mantuja, sekä vertaillaan kummassa on tarkempi gps-paikannus Androidissa ja Ompunpompussa.Kolme kaiken kaikkiaan jaksettiin etsiä. Kivaa puuhaa kauniissa maisemissa. :)

Asun paikassa jossa elämä on nopeaa ja lyhyttä, asun Helsingin Kalliossa!

Edellisen postauksen viimeisessä kuvatekstissä toivottelin rakkaalle rempparassille rauhallista lepoa. No ei käynyt sitten se toive toteen. Viime viikon ainoan vapaapäivän iltana tuo rauha järkkyi. Pihalta alkoi illalla kuulumaan outoa meteliä, ja Ville nyt on sattuneista syistä ollut vähän neuroottinen moottoripyöränsä suhteen, niin päätettiin lähteä pienelle iltaköpöttelylle kiskalle ja samalla tarkastamaan metelin lähde. Pihalle saavuttuemme yritimme paikallistaa metelin...eih, tuolta kuulu mitään, mopo on siis kunnossa! Mutta tuolla on jotain tyyppejä tonkimassa autoa....EI SAATANA SE ON MEIDÄN AUTO!!! Ruvettiin siinä sitten huutelemaan että mitähän helvettiä kaverit on tekemässä. Vastaus oli tyly..."vittuako se teille kuuluu, tämä on meidän auto!" Tässä vaiheessa viimeistään alkoi keittämään. Erinäisen sanaisen vaihdon jälkeen, kaverit eivät tuntuneet luovuttavan. Samassa rytäkässä naapuri tulee pihalle ja pyydämme sen soittamaan poliisin, kummallakaan ei tietenkään ollut puhelinta mukana. Koska tilanne vaikutti uhkaavalta yritti Ville kovasti patistaa mua takaisin sisälle. Turhaan! Toinen kavereista ymmärsi yskän ja lähti karkuun kantamusten kanssa, mutta toinen jäi vielä aukomaan päätään. Kun se vihdoin kääntyi kannoillaan huomasin sen kainalossa mun kypärän ja ajotakin. Sitten mun päässä vaan napsahti! Huusin menemään "Saatanan nisti! Nyt vittu se kypärä takaisin!" Ja Ville yhtyi kuorossa samaan lauluun. Oltiin jo lähtemässä sen perään kunnes se rupesi kaivelemaan taskujaan ja uhkasi päästää meistä ilmat pihalle. Aikamme kun rähjättiin niin että koko mäki raikasi niin se paskiainen yritti heittää meitä sillä kypärällä. Ei osunut ja suojavaruste kieri koko mäen alas. Sanomattakin selvää että se oli sitten sen tarun loppu. Taisi kuitenkin johonkin hermoon mein raivoaminen osua, sillä ajotakkikin lensi vielä kaaressa läheiseen pusikkoon. Tässä vaiheessa Ville säntäsi vorojen perään ja patistin vielä poliisien kanssa puhelua lopettelevan naapurin sen avuksi. Itse palasin autolle tarkistamaan vahinkoja ja poruhan siinä sitten pääsi kun näki sen hävityksen. Kamat revitty pitkin pihaa ja pelkääjän puoleinen ikkuna paskana. Poliisit tulivat suhteellisen pian paikalle, mutta sen verran oli molemmat shokissa ettei pystytty antamaan kunnon tuntomerkkejä tai sanomaan oikein muutakaan. Toisen poliisin asenne oli mielenkiintoinen.."tämä on tälläinen asuinpaikan valintakysymys!" Ja MITÄ VITTUA??!!!?? Missä vaiheessa siitä on tullut ihan ok, että sun autoon saa murtautua tai mopoa pistää paskaksi mennen tullen? Ihan vitun sama missä sitä asuu, pitäiskö asialle aktiivisemmin tehdä jotain noin ammatin puolesta? Ihan nyt vain ajatuksena....

Ei siinä auttanut sitten enää muu kuin alkaa keräilemään loppuja kamoja kasaan autosta, ja siirtää ne sisätiloihin. Onneksi on ihania naapureita jotka tulivat paikalle auttamaan ja lohduttelemaan. Yksi tarjosi minulle myös autoaan lainaksi seuraavan päivän aamuvuoroon, kun kuuli soperrukseni asiasta itkun keskeltä. Takapenkillä oli mm. vakuumisäkki joka odotti heittämistä varastoon. Sinne oli pedattu pari päiväpeittoa sekä talvitäkit. Niitä takaisin taitellessa sain itselleni kanssa matkustaman. Naapureiden kanssa jutellessa rupesin tunnustelemaan että onko mun hupparin taskusta putoamassa jotain....ei, mulla ole tässä taskuja. Mikäs helsvetin mustaa tossa on? Ja kun koskin siihen niin tuntui se samalta kuin siskoni nahkakissat...lähti muuten aika iloisessa kaaressa huppariin tarttunut lepakko asfalttiin. Pientä kiljumista ja jälkeen päin anteeksi pyytelyä pikku otukselta. En ole aikaisemmin nähnyt lepakkoa luonnossa ja en välttämättä olisi nytkään välittänyt nähdä noin läheltä.

Sanomattakin selvää että ton tilanteen jälkeen ei ihan heti tullut uni silmään, kun kroppa kävi kierroksilla. Kysyin että löytyykö meiltä mitään alkoholipitoista rauhoittavaa...eipä ollut muuta tarjolla kuin viiniä, mistä mä saan ihan hirveen hedarin kulauksestakin, kirkasta ja virkistyspäiviltä lahjaksi saatu kallis konjakkipullo. Konjakkia siis... Istuskeltiin sitten hetken yötä pihassa tuijottelemassa auton raatoa ja naama irvistellen maistelemassa konjakkia. Hyi yök, en ole fani! Sain loppujen lopuksi tunnin verran nukuttua ennen kuin kello soitti seuraavaan päivään. Voin kertoa että olin töissä vähän vähemmän iloinen ilmestys. Töiden jälkeen poliisilaitokselta hakemaan rikosilmoitusta ja tutkimaan tarkemmin mitä muuta autosta on kadonnut. Johan sitä tuli käytyä samaisessa mestassa edellisenä päivänä hikipäässä hoitamassa passihakemusta. En halua tutustua siihen laitokseen enää yhtikäs enempää, kiitos nam!

Seuraavana päivänä jo vähän siistittynä.

Autosta oli siis revitty stereot irti, sekä maailman paskimmat kaiuttimet. Soittimessa sisällä Ghostin levy...iloista kirkonpolttoheviä voroille. Gore-tex ajotakki hanskoineen on myös kateissa ja mein remppaimuri...ei varmaan kannata laittaa käyntiin. Terveisin Asbest-is best!

Tämän tapauksen jäljiltä on taas aikamoiset inhot näitä laitapuolen kulkijoita kohtaan, ei mitään sympatia! EI YHTIKÄS MITÄÄN! Jotenkin niin vitun kypsä tähän touhuun ja muutenkin, niin kuin tässä ei olisi ollut vastoinkäymisiä viime ajoissa tarpeeksi ja jaksaminen koetuksella! Käytiin eilen ajamassa Vader viimeiselle matkalleen romuttamolle. Itse en enää halunnut ton tapahtuman jälkeen sen puikkoihin astua. Nyt ollaan siis vaan mopon ja satunnaisten laina-autojen varassa ja sehän vittuttaa meikäläistä kuin pientä liito-oravaa avohakkuu aukealla.

Juhannus 2013 kuvina

Kuvakollaasi meidän juhannus riehasta vuodelta 2013!

Perusasiat kuntoon.... vihta / vasta ja Offia. Paljon Offia.

Neuvottelua siitä onko se vihta vai vasta. Vihta voitti  :P Myös ruohonleikkurin erävoitto näkyy kyljessä punaisella.

Makkaraa. Luomu-lenkkiä tässä tapauksessa.

Esillepanoon ei tarvi aina niin panostaa. 

No panostin kuitenkin....

Baileysiä ei unohdettu tältäkään reissulta. Loppuillasta tätä juotiin jo ihan reilusti suoraan tuopista.

Rakkaat Kontiotkin näkyy löytyneen.

Lasin läpi kaikki näyttää kauniimmalle.

Burgeriin täytettä...

Vapise Hesburgeri ja Mäkkäri. Villen burgerit on parhaita.

Neuvottelua siitä onko kyseessä ihan normi hämähäkki, vai helvetin iso petotappajahämähäkki.

Superkuu vol. 1

Mökin ajanviete.

Juhannuspäivän raskaat velvollisuudet minulle.

Ville ja ruohonleikkurin sammumisen suuri mysteeri.

Iltapalaa...

ja vähän lisää...ihan hyviä vaikka joku unohti tuorejuustotäytteen kotiin.

Grillimaisteri pelastamassa pöperöitä pikku rasvapalolta.

Superkuu vol. 2

Reissu jäi Vaderin ja meidän viimeiseksi yhteiseksi matkaksi. Ensi viikolla autovanhus pääsee autojen hautausmaalle lepäämään. R.I.P