Pörssikursseja seuraillessa

Aikaisempaan duuniini verrattuna tämä nykyinen työni on kunnon aivot narikkaan hommaa. Jää aikaa pohtia omiaan ja tehdä jänniä havaintoja ympärillä pyörivästä maailmasta. Parina päivänä viime viikolla aloin kiinnittämään erityistä huomiota ihmisten lompakoihin ja kukkarovirityksiin. Paino sanalla virityksiin! Voi hyvä helsvetti sentään miten yksinkertaiset asiat voi tehdä vaikeaksi. Mielestäni kukkaro kun kuitenkin on sellainen kapistus mitä päivittäin käytetään niin tulee sen olla toimiva ja on sitä syytä silloin tällöin siivotakin.

Iski ihan hirveä polte uusia oma pörssiratkaisunsa. Halusin jotain pirteää vaihtelua perinteiseen, vähän väriä viivästyneeseen kevääseen. Lähdin töiden jälkeen kauppakeskukseen metsästämään uutta lompakkoa. Kriteerit olivat seuraavat: mielellään pirteän värinen, kirjekuori malli vetoketjulla. Jo muutaman liikeen jälkeen tunnuin lyövän kirveeni kiveen kunnolla. Perusmustaa oli tyrkyllä vaikka millä mitalla, mutta muut värit olivatkin sitten jo kiven alla. Stockalta viimeistään kuvittelin löytäväni sopivan mallin ja olisihan sieltä löytynytkin Guessin valikoimista. Ainoa pikku vika on että en voi sietää Guessin ylihintaisia, mukamas laadukkaita tusina tuotteita joita kävelee vastaan joka toisella kadun tallaajalla. Kierrän jatkossakin kaukaa, olkoon miten suosittu tahansa.

Tämmöiseen loppupeleissä päädyin, vaikka lukko ratkaisu ostohetkellä vähän mietityttikin. No se kestää minkä kestää.

Kärmestä kevvääseen!

Kärmeksen sisälmykset.

Uuteen lompakkoon muutettaessa tuli käytyä läpi kortit ja nakattua menemään vuosien varrella kertyneet täysin turhat "kanta-asiakaskortit" ja muut leimapassit. Uuteen osoitteeseen hyväksyttiin ainoastaa ne josta on oikeasti hyötyä. Ja tosiaan tuo ei ollut ihan se mitä lähdin hakemaan, mutta nyt parin päivän käytön jälkeen olen edelleen kovin tyytyväinen hankintaani.

Ja sitä väriä...

Kun pinkki lompakko jäi haaveeksi niin piti sitä jotain väriä keksiä harmaaseen arkeen. Jotenkin sitä vaan tulee itsellekin parempi fiilis kun kynnet on kivasti lakattuna. Olen myös ihastunut noihin kynsitarroihin, joilla saa pikku timantin loistamaan peukalon päähän. Pysyvät myös yllättävän hyvin töissäkin paikallaan! Näitä tarroja lisää kiitos, nam!

Sekalaista tajunnanvirtaa viime päiviltä

Luvassa sekalaispäivitys. Sen verran väsyttää ettei pysty muodostamaan yhtenäistä kirjoitusta ja muutenkin tuntuu tuo ajatus kovin poukkivan tänään.

Viime päivät on mennyt melko pitkälti töissä riehuessa. Sivusilmällä olen seurannut SM-liigan finaalin tapahtumia, sillä patasydän sykkii. Yritin epätoivoisesti etsiä tietä katsomaan finaalimatseja netistä, mutta turhaan. Yksin oikeudet nelonenProlla ja 40€ maksu parista pelistä tuntuu aika kohtuuttomalta. No ehkä mä pärjään pelkän netin tietojen varassa ja tarkoitus olisi suunnata Poriin voitonjuhliin mikäli töistä vapaata heltiää. Hyvät bileet on tiedossa oli se mitallin väri kumpi tahansa.

Simatkin saatiin pulloon saakka.

Simatkin tosiaan saatiin pullotettua ja pari pulloa on jo juotukkin pois. Ihan hyvää tuli. Ensi kerralla hippasen lisää sokeria. Yhtenä päivänä sain kunnon repeämiset heti aamulla kun huomasin herran käyneen löysäilemässä korkkeja ja ilmeisesti paine oli yllättänyt. Ajattelinkin että kylläpäs se jääkaapin pinta kiilsi, mutta seinässä olis hyvä varpusparvi kuvio.Oli ilmeisesti hämärässä jäänyt huomaamatta, mutta kirkkaassa päivän valossa ei voinut muuta kuin nauraa! :D

Rautakauppa tuliainen

Viikonloppuna minä suuntasin tunnollisesti töihin ja isäntä jäi pitämään kotia pystyssä. Rautakauppareissulta mulle tuotiin tuliaisena viime kerralla kuolaamani valurauta-kyltti. Vanhassa talossa kuin asutaan niin mun mielestä tuo on aika passeli koriste vaikka eteiseen. Sen verran olen historiaan perehtynyt että ennen talon rakennusta vuonna 1928 tämä paikka oli melko pitkälle peltoja laidun käytössä. Ihan hauska katsella museovirastosta löytyviä kuvia tuolta ajalta kun nykymaisemasta ei ihan heti uskoisi samaksi paikaksi. Joten kyltin vuosiluvun mukaan täällä ei todellakaan ole tuolloin tapahtunut mitään.

Tänään kauppareissulla päätettiin ryhtyä maistelemaan muutamia tuotteita mitkä ovat noin työnpuolesta sattuneet silmään ja sitä myöten siirtyneet testattavien listalle. Jännä mitä kaikkea uutta ja kivaa ihmeteltävää ihan tavallisesta kaupasta voikaan löytää. Viihdyn siis toistaiseksi töissäni varsin hyvin ja ihmeteltävää riittää vielä pitkäksi aikaa...

Kahvi Jogurtti....no pakkohan tota oli testata. Ei mitään surperhyvää, mutta ei pahaakaan. Voi tarttua koriin uudelleenkin.

Nykypennut ostaa näitä ihan hulluna ja itsellä ei ole mitään hajua koko tuotteesta . Testataan!

Että tällästä tällä kertaa... jatkan pelin jännittämistä!

Simasuille!

Pari päivää vapaata ja taas ehtii vähän marttailemaan. Yhdet villasukat valmistuivat lahjapakettiin tuossa viime viikolla ja uusia projekteja on suunnitteilla. Vieläkin totutellaan uuteen arkeen ja kroppa joutuu myös opettelemaan uusia asioita. Hartiat ovat tällä hetkellä sen verran jumikkelissa, että yllättävä hikkakohtaus olisi varmaan kuolemaksi. Noh, eiköhän ne tässä vapailla saadaan taas vetreytettyä.

Vappu tekee tuloaan ainakin noin kalenterin mukaan. Oltiin taas mainonnan uhreja kun telkkarissa mainostettiin itsetehtyä simaa. No perhana! Pitäähän sitä nyt kokeilla, kaupan litkut kun on järjestelmällisesti ihan hirveitä ja en muista koska viimeksi olisi päässyt maistelemaan itse tehtyä simaa. Varmaan joskus pentuna, sillä joku harmaa muistikuva on keittiön tiskipöydällä kököttävästä ämpäristä.

Ei siinä auttanut muu kuin marssia kauppaan tekemään hankintoja tuohon projektiin.

Ja ne rusinat sitten unohtuivat. Onneksi tässä on vielä pari päivää aikaa muistaa noutaa ne. Lisää kuvia tulossa kunhan projekti etenee. Vapun odotusta! :D

Kevättä p*rkele!

Mulla on persus niin kipeenä ja syy tähän ilmiöön on kahdeksan tuntia jumppaamista pahvilaatikoiden kimpussa sekä rappusten ravaamista edes takaisin töissä. On se kumma jos ei tuolla riehumisella rupea nämä talven aikana kertyneet vararavintovarastot liukenemaan, bikinikuntoa odotellessa....yeah right! Tosin jos kevät edistyy tätä tahtia niin saatan ihan hyvin vielä ehtiäkkin.

Päästiin eilen kolmatta kertaa tänä talvena talkooavuksia auton irrotukseen tuosta meidän pihatieltä. Tällä kertaa naapurin kärry oli jumissa ja huolella, eikä se suostunut sieltä ehjin nahoin irtoamaankaan. Kotteroa tuli lioteltua kuumalla vedellä ja lapio heilui, silti jouduttiin käyttämään vielä rempasta ylijääneet puutavarat puntataksemme Ranskan autoteollisuuden ylpeyden tassuilleen. Huoltoreissu siitä tuli kun jäätyneet aurauslumet muotoilivat pohjaa uuteen uskoon. Kerran ainoastaan olen omalla autolla jäänyt jumiin ja olenkin nyt tullut siihen päätökseen että seuraava kottero joka tähän talouteen hankitaan onkin katu-kitymaasturi. Sisäinen kettutyttö viiltelee jälleen kerran ranteitaan tuosta periaate-päätöksestä, mutta aurauskulttuurin ollessa tällä mitä on niin en näe hirveästi muita vaihtoehtoja. Haluisin sellasen Gilmoren tyttöjen Jeepin.

Mun tuleva talviauto.

En tiedä mistä johtuu, mutta olen tässä parina viime päivinä tehnyt outoja bongauksia kadulta. Harmi ettei siinä tilanteessa ole tullut tajunneeksi napata kameraa esille, sillä siinä olisi ihan hauska idea kuvakollasille.
Bongatut esineet tähän mennessä:

- pehmolelu nalle ratikkakiskoilla
- vaaleanpunainen ruusu jalkakäytävällä
- skeittikenkä alikulkutunnelissa
- Reino-tossu sähkökaapin päällä

Hhhhmmm... mikäli bongaukset jatkuu, perustan sen kuvagallerian.

Töissä taas - vihdoinkin!

Tänään oli ensimmäinen työpäivä viiteen kuukauteen venähtäneen toimettomuuden jälkeen. Mihin se aika oikein hupeni?  Eilen illalla ja tänä aamuna jännitti mua kuin pientä koululaista. Illalla sain lohdutuspuheet ja kehut isännältä, jotta saisin edes muutaman silmällisen unta ennen suurta ja aikaista herätystä uuteen maailmaan. Herätys olikin sitten 4:30, varasin tarkoituksella reilusti aikaa ekan aamun seikoiluihin kun aamutoimienrytmi on luonnollisesti vähän hakusessa. Kerrankin kaupunkikin oli hiljainen, tausta huminaa lukuunottamatta. Pikkulinnutkin olivat vielä untenmailla.

Eka työpäivä meni varsin sujuvasti ja tuo asiakaspalvelu omine kiemuroineen puski taas selkäytimestä niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Olin ihan onnesta soikeana kun pääsi opettelemaan uusia asioita, jotka tuntuvat nyt hirveän loogisilta, mutta joihin ei ole aikaisemmin tullut kiinnitettyä mitään huomiota. Ihanaa taas oppia ja ymmärtää  uusia juttuja eri näkövinkkelistä. Nyt kun virallisesti nimet paperissa ja työsuhde aloitettu niin ei voi muuta kuin hengähtää helpotuksesta. Ehkä tästä pikkuhiljaa pystyy taas palaamaan normaaliin moodiin ja ryhtyä suunnittelemaan tulevaa, muuta kuin seuraavaan " tukipäivään" saakka.

Happy, happy, joy, joy!

kuva: fanpop.com

Aukkoja sivistyksessä

Avasin tänään iltapäivälehtien verkkosivut ja heti silmille lävähti otsikko "Margareth Thatcher on kuollut". Ihan peruskoulupohjalta tiedän sen verran, että Thatcher oli aikoinaan Britannian pääministeri. Sen tarkempaa analyysia tai tietoa poliittisista teoista en sitten pystykkään sanomaan. Onneksi nykypäivänä lähes kaikista merkkihenkilöistä on tehty elokuva ja illan suunnitelmaan kuuluukin nyt elämänkertaelokuvan The Iron Lady vaaniminen. Toivottavasti sen jälkeen ollaan vähän paremmin kartalla rautarouvan saavutuksista.

Tämä aukko sivistyksessä saikin minut miettimään omaa historian tietämystäni, joka viime aikaisten uutisten valossa tuntuu vähintäänkin puutteelliselta. Olen tullut tulokseen että minulta puuttuu aika olennainen palanen tuosta 50-luvusta aina 2000-lukuun saakka, jolloin oma kehitys pääsi siihen pisteeseen että alkoi ymmärtämään asioista ilman sen tarkempaa selittämistäkin. Olen kyllä kiinnostunut historiasta ja pidän kovasti dokumenttielokuvista. Täten olen yrittänyt sivistää itseäni mahdollisimman monista eri aihealueista niin tekniikasta kuin historiastakin.

Kävin oman peruskouluni kultaisella 90-luvulla, jolloin silloinen lähihistoria ei ollut ehtinyt vielä opetusohjelmiin mukaan. Maailma on muuttunut aika paljon noista ajoista ja uskon että koulussa käydään nykyään asioita perusteellisemmin läpi mitä omana aikanani. Jotenkin tuntuu siltä että oma saamani oppi jäi toiseen maailman sotaan ja sen jälkeen käsiteltiinkin vain hajanaisia ja ns. turvallisia aihealueita sieltä täältä. Muistan elävästi historian opettajani sanat..." no kun en virallisesti saisi puhua tästä, mutta yritän selittää jotenkin". Neuvostoliiton kaatuminenkin kuitattiin meille vaan että nykyään se on sitten Venäjä. Sen tarkempaa selitystä tilanteesta ei tarjottu ja tuskin sitä sen ikäisenä oli ymmärtänytkään. Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu että kaikki asiat mitkä liittyivät politiikkaan ja sen eri puoluekantoihin lakaistiin maton alle ja niistä ei oppitunnella höpisty. Tästä johtuen politiikka eri ryhmittymineen on alkanut aukeamaan minulle vasta viime vuosina. Myös maantiedon tunnilla meille todettiin että Unkarin ja Kreikan välistä aluetta ei tarvi sen tarkemmin opetella kun ne tulevat muuttumaan vielä niin moneen kertaan. Osa syy oli varmaan myös ettei koulun varastosta löytynyt yhtään edes sinnepäin olevaa karttarullaa. Internetistä kukaan ei silloin vielä tuppukylän ala-asteella ollut vielä kuullutkaan.

Voi olla että lukio olisi tarjonnut apua näihin oman historian aikajanani vajavaisuuksiin, mutta muuten ajatellen se olisi ollut ja on edelleen meikäläisen kannalta se vihoviimeisin paikka opiskella. Kauppiksessa kuitenkin otettiin pikkaisen erilainen lähestymiskanta maailman tapahtumiin. Meillä oli  ollut lyhyt päivä koulussa ja menin kotiin (ihka ekaan omaan kämppääni) ja olin menossa ottamaan päiväunia. Television yläreunassa alkoi pyörimään teksti ylimääräisestä uutislähetyksestä. Tällä kertaa uteliaisuus vei voiton uneliaisuudesta ja kun uutiset vihdoin alkoivat, ei väsyttänyt enää yhtään. Kyseessä oli siis tapaus World Trade Center. Seuraavana päivänä koulussa odotettiin käytävässä kansainvälisen talouden tunnin alkamista kun opettaja marssi paikalle hullun monistepumaskan kanssa ja hymy korvissa. Tunti alkoi kysymyksellä "tapahtuiko eilen jotain jännää?" Ja siitä ammennettiinkin aihetta vielä moneksi viikoksi eteenpäin.

Ei kai tässä auta muu kuin paikkailla aukkoja sivistyksessä nykyaikaisilla välineillä. Esimerkiksi Netflixistä löysin minisarjan The Kennedys, joka kuvasi Kennedy-suvun elämää myös ennen ja jälkeen sen oleellisen John F. Kennedyn presidentin viran. Samalla taas hahmottui vähän tarkemmin muutama kohta yhdysvaltain historiassa. Myös elokuva Hitler: Pahan nousu antoi vastauksia kysymykseen, miten valtaanpääsy oli ylipäätänsä mahdollista. Dokumenttielokuvat kunniaan!

Täällä ryhdytään nyt katsomaan Rautarouvaa, josko se auttais vähän tähän tyhmään fiilikseen!

Sunday afternoon

On nuo lumiset puut ihan kauniita, mutta ei jumalauta huhtikuussa! Jotain positiivista kuitenkin...saatiin köyhän miehen autopesu tuolta räntäsateelta. :D

Tänään ilmoittelin pientä tuskastumistani yli kolmeen kuukauteen venähtäneeseen lattialla nukkumiseen, ja toivon parviprojektin pikku hiljaa pyörähtävän käyntiin. Ja alkoihan se sitten viimein. Koska isäntä puuhaili puutavaran kimpussa niin päivän ruokapoliittiset ratkaisut jäivät minun harteilleni. Kauppareissulla mietin jotain nopeaa ja vaivatonta pöperöä. Päädyin ristikkoperunoihin, kasvispyöryköihin ja tzatzikiin. Kaupassa jo mietin että pitäisikö ottaa varmuuden vuoksi paketti pekonia mukaan, jos ajatus kasvisruuasta ei isäntää lämmitä. Jätin kuitenkin ottamatta ja sain kyllä kuulla siitä. Koko illan olen kuunnellut kettuilua asiasta. Onneksi kaapista löytyi muutama hassu nakki niin saatiin sinne isännän lautasellekin sitä "lihaa". Ehkä tällä tempauksella sain taas lykättyä omia keittiövastuitani hamaan tulevaisuuteen.

Mutta ei sen kummempia tänään. Puutavara loppui kesken, mutta pääasia on että parvi on nyt aloitettu. Ehkä tässä kuussa vielä lumet lähtee ja minä pääsen sänkyyn nukkumaan. Jotain mitä odottaa! :D

Converse villasukat

Ja se mun pääsiäisproggis olis nyt sitten valmis. Tosiaan kipaisin jälleen kerran lankamaailman kautta ennen kuin lähdin pääsiäisen viettoon. Ajatuksena on jo jonkin aikaa pyörinyt päässä tuollaiset tossu-villasukat joihin on otettu mallia Conversen kulttikengistä. Novitan sivujen mukaan perinteisen villasukan valmistus ja loput lonkalta säveltämällä. Tässä on lopputulos...eka erä siis.

Vaalean punaiset mulle.

Sukka neulottu ja loput virkkaamalla ja kirjomalla.

Villelle mustat sukat.

Sen verran sukissa on eroa värin lisäksi, että Villen sukat neuloin joustinneuleena tuon päällysosan ja omani sileää neuletta. Jatkossa tulen neulomaan sileää sillä nauhojen kiinnitys on siihen huomattavasti helpompaa kuin tuohon joustinneuleeseen.

Koti Converset.

Ja tässä vähän kuvaa sukista itse actionissa...kokin jalassa keittiössä.

Eksyin eilen elämäni ensimmäistä kertaa Tiger nimiseen tilpehööri-liikkeeseen ja ihastuin ikihyvikseni. Kaikkea kivaa pikku rahalla, kannattaa käydä poikkeamassa. Löysin meidän Mastercheffille pienen raastinraudan kotiinviemisiksi, sekä hauskan klaffitaulun joka myös pakko saadan.

Klaffitaulu Tigeristä.

Sukka tehtailu jatkuu, kunhan noista pääsykokeista ensin selvitään. Uusia ideoita pää pullollaan. :)

Pääsiäisen tuliaiset

Pääsiäisreissusta jäi matkaan mukaan myös seuraavat kapistukset....

Uusi avaimenperä.

Pysähdyttiin huoltoasemalla menomatkalla noutamaan muutama unohtunut artikkeli. Jäin heti ovenpieleen jumittamaan kun sisäinen harakkani löysi telineen täynnä kimaltavia avaimenperiä. Aikani niitä hiplattuani tuli Ville kyselemään haluaisinko mahdollisesti tuollaisen...DAA-A!!! No herra lähti sitten kassajonoon kermapurkin ja avaimenperäni kera. Itse lähdin metsästämään toiselta puolelta asemaa grillihiiliä. Jossain vaiheessa tuli mieleen että kaveri tönöttää yksin kassajonossa avaimenperän kanssa, jossa lukee I<3MyBoyfriend...tuli vähän kiire takaisin pelastamaan ihmiset vääriltä mielikuvilta. Oli myös se itsekin tajunnut tilanteen ja posket punottivat siihen malliin myös. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Toinen kotiin tuominen löytyikin sitten sieltä paikallisesta "kauppakeskuksesta". Jäin pyörimään pikku liikkeisiin sillä välin kun Ville meni marketin kylmäaltaille leikkimään suurta saalistajaa. Tykkään kovasti pyöriä tuollaisissa sekatavaraliike tyyppisissä kaupoista ja niistä tekee joskus mielettömiä löytöjä. Esim. täältä jäi mukaan kerä lankaa ja mukit.

Mun uudet mukit.

Mua lämmittää suunnattomasti kaikki vähän "vinksahtanut"....joku on siis jotain mitä sen ei pitäisi olla jne. Nämä keraamiset käytetyt kertakäyttömukit sopi siis tuohon formaattiin varsin hyvin.

Semmoiset tuliaiset itselle tällä kertaa!

Mökkipääsiäinen

Kissan vahtivuoro saatiin kunnialla päätökseen ja loppuvaiheessa meinasikin jo iskeä pääsiäisstressi kun miljoona asiaa piti yrittää hoitaa ennen siirtymistä pitkän viikonlopun viettoon Villen äitin mökille. Torstaina ravattiin ristiin rastiin kaupunkia tehden hankintoja pyhille. Kauppahallista lihaa grillailuihin ja erikoisempia mausteita joihin ei ihan rivimarketissa tule törmättyä. Perinteinen kauppareissu muille tarpeille ja vielä lankakaupan kautta jotta harrastustoimintaakin pääsee harjoittamaan. Armottoman tavaran roudaamisen ja pakkailun jälkeen päästiin vihdoin matkaan.

Paikan päällä odottikin sitten kaunis ja aurinkoinen talvimaisema. Rentoutuminen alkakoon perusasioiden kanssa riehumisen merkeissä. Mikäs siinä puuhastellessa, kun kiire ei ole enää mihinkään.

Ville ryhtyi torpan lämmitys ja vedenkanto puuhiin, sillä välin kun minä lapion polkua pihaan. Unohdettiin sitten ottaa vettä matkaan mukaan, eikä enää jaksettu lähteä takaisin kirkolle sitä noutamaan, joten ei muuta kuin järven jäälle avantoa tekemään.

Jään paksuus yllätti kirvesmiehen.

Olvia lisää niin taas jaksaa. Puoli metriä jäätä myöhemmin alkoi sitä vettäkin löytyä.

Välipuhelu äidille..."joo piippu on edelleen ehjänä!"

Lammasvartaat grillissä.

Vartaat valmiina ja purettuna, sumakkipitaleipää ja itsetehtyä tzatzikia. NAM!!!!

Jälkkäriksi pääsiäis-sangriaa ja muita herkkuja.

Minun pikku työmaani, josta tulee juttua myöhemmin.

Oli kyllä ihanan rentouttavaa neuloa takkatulen loimussa, kuunnella radiota ja napsia herkkuja kierrosten välistä. Myös Baileys lämmitti mukavasti. Herra ei pahemmin malttanut sisällä istua vaan puuhaili pihalla ruuanlaiton ja saunan lämmityksen merkeissä. Välillä vaan pipo vilahti ikkunan ohi kun isäntä paahtoi menevään kumpparit kolisten.

Pimeyden laskeuduttua alkoi olemaan jo vähän jouluinen tunnelma.

En muista koska viimeksi, jos koskaan, olen nähnyt niin upean tähtitaivaan kun tuolla mökkireissulla. Kaupungin valosaasteessa kun nuo tähden eivät näy juuri lainkaan. Illalla mentiin jäälle katsomaan pilvetöntä tähtitaivasta joka tuntui jatkumaan äärettömyyksiin. Aikamme kuin niskat kenossa kuuntelimme hiljaisuutta ja tuijottelimme taivaalle niin onnistuin näkemään yhden tähden lennonkin. Taivasta olisi voinut tuijotella vaikka kuinka kauan, mutta kun kylmyys alkoi hiipimään toppavaatetuksen läpi niin oli aika siirtyä sisätiloihin ja nukkumaan.

Vaderin matkaan ja kirkolle.

Käytiin kirkonkylällä juomassa pystykahvit, jotta aamu lähtee käyntiin.

Ihastutimme myös paikallisia meidän hulppealla mökkilookillamme. Ville Kontioissaan ja minä toppahousuissani. Näytettiin niin mökkiläisiltä mitä olla ja voi. Vähän tuli pahaa katsetta parkkipaikalla naiselta minkkiturkissaan.

Päivän asu :P....aurinkolasit - Accessories, huivi - Glitter, humppari - Tom Tailor, paita - H&M, toppahousut - Raiski, villasukat - siskolta ennakkoperintönä, crocsit - mökin varusteista.

Reissun teemana oli melko pitkälle hyvin syöminen, joka näkyy kyllä edellisestäkin kuvasta. Meidän pikku Masterchef oli laatinut pääsiäiselle aikamoisen menuun ja ravasikin sitten keittiön ja grillipaikan väliä urakalla. Yritti se raukkaparka nakittaa mullekin, jotain pikkujuttuja tehtäväksi. Ilmeisesti esitin niistäkin liian monta tyhmää kysymystä, joten katsoi parhaaksi tehdä nekin itse. Onnistunut livistys jälleen kerran, hyvä minä!
Luulisi että makkaranpaisto on ihan ruuanlaittamisen kannalta se yksinkertaisin homma, luulin väärin....kaikille ei kelpaa perinteinen toinen puoli kylmä ja toinen palanut-versio.

Voi vaan arvailla kumpi on kummankin makkara.

Pääsiäisnoitakin teki pikku visiitin.

Grillattuja viikunoita parman kinkulla ja aurojuustolla, lisäksi naan-leipää.

Seuraavana päivänä oli pihaan ilmestynyt lumilyhtyjä lisää ja yksi myös jäälle valaisemaan avantoa.

Jäälyhtykin ilmestyi grillipaikkaa valaisemaan.

Lauantai iltana saunan lauteilla mietittiin, että on se harmi kun pitää huomenna lähteä. Aikamme mietittyä tultiin siihen tulokseen, että kyllä se kaupunki malttaa meitä yhden päivän pidempään odotella ja nauttikaamme nyt olostamme. Torppa saatu lämpimäksi ja ruokaa riittää, mikäs meillä on täällä ollessa. Sunnuntaina tehtiin pieni päiväretki Tuulosen "kauppakeskukseen" ja paluu matkalla käytiin katsomassa paikallisia maisemia ja puoteja jotka sattuivat olemaan auki. Se maanantai tuli kuitenkin liian äkkiä ja ei auttanut muu kuin pistää kamat kasaan. Huomasi että Villeä harmitti suunnattomasti kun se joutui luopumaan Kontioistaan, olihan se jo niissä useamman päivän ehtinyt tepastelemaan kunnon isännän elkein..."nää on mun maitani!" Yhdestä asiasta oltiin yhtä mieltä, takaisin tullaan heti kun vapaapäivät antavat myöden. Paluumatkalla koin aikamoisen shokin  huoltoaseman vessassa, en sitten ollut kolmeen päivään katsonut peiliin ja näky oli sen mukainen..aurinkolasit päähän ja äkkiä kotiin.