Nimikkopullot

Ihan vähän vaan käy ärsyttämään ihmisten lomapäivitykset naamakirjassa, ei ole lomaa meikäläisellä ei...tai no pieni hengähdystauko on luvassa heinäkuussa, mutta sitä ennen pitää sekin tehdä sisään. Ei ole siis vapaa-ajan ongelmia täällä päin ja sen huomaa harventuneesta päivitys tahdista bloginkin suhteen. Ihan hirvittä matkakuume myös jyllää päällänsä. Mä haluun Kroatiaan, Islantiin, Irlantiin, Kanadaan ja, ja, ja...jatkan siis säästöpossun syöttämistä viiden sentin kolikoilla vielä jonkin aikaa.

Nyt on vähän tylsä ja arkinen vaihe taas elämässä menossa...blaah!!!, mutta onneksi on duunipaikka missä voi työnohessa keskittyä haaveiluun. :D

Mutta asiaan. Kesän alussa rakas juomayhtymäni Coca-Cola Company vaihtoi pullojen etikeitteihin ihmisten etunimiä. Tämä luonnollisesti aiheutti minussa reaktion että pitäähän se oma nimikkopullo saada ja Villelle kanssa. Ei muuten ollut ihan helppo nakki. Omani onnistuin löytämään ja samantien poistamaan työpaikkani varastosta jo parin viikon jälkeen kampanjan alkamisesta. Ville-pullo olikin sitten se vaikeampi pala. Aina kuorman tullessa tarkistin, joko olisiko flaksi käynyt...juu ei. Juhannuksen tienoilla tuon kuorman läpikäyminen ei ollutkaan ihan helppo juttu, mutta tein se silti. Ja tänään vihdoinkin onnisti! Ville-pullo löytyi...harmi vaan että on lightia. Tiedän että tämä on loppupeleissä ihan tyhmä juttu, mutta joskus vaan ne tyhmät jutut pitävät mielen virkeänä.

Siinä ne nököttää sohvalla, niin kuin mekin.

Mutta nyt pitää mennä nukkumaan jotta jaksaa taas paahtaa tätä työpäivien putkea läpi. Hei, heinäkuu! Tule jo!!!!!

30

Ihan pikkaisen vaan tulee myöhässä postaus synttäreistäni.

Tänä vuonna napsahti siis mittariin tuo pyöreä 30-vuotta. Alunperin olin ajatellut että viettäisin sen jossain kaukana poissa drinksua suurella hartaudella siemailemassa. Mutta kun elämä heittelee ja tällä hetkellä puuttuu reissaamisen kannalta kaksi oleellista ominaisuutta eli aika ja raha, niin jouduin tyytymään viettämään juhlallisuuksia Suomessa. Ja olin myös päättänyt etten juhli koko tapahtumaa ollenkaan, korkeintaan käyn isännän kanssa jossain ulkona syömässä. 30,what is the big deal?

Juhlakalu.

Muutama viikko ennen h-hetkeä eräs saman katon alla asuva pikkulintu lauleli että hän on juoninut jotain pääni menoksi ja yrittää kovasti järjestää minulle synttäriyllätystä. Varoitteli samalla etten saisi pettyä sillä suunnitelmat tuntuivat olevan kovasti vastatuulessa. Olin niin puulla päähän lyöty jo tuosta uutisesta, ettei mikään saanut minua enää pettymään. Myös "juonittelun" verkosto osoittautui yllättävän laajaksi, sillä myös esimieheeni oli otettu yhteyttä ja järkätty mulle viikonloppuvapaa selkäni takana. Seuraavat viikot menikin sitten miettiessä että mitäs helvettiä nyt on oikein tekeillä ja keneen voi oikein enää luottaa.

Järkätyn viikonloppuvapaan lauantai aamuna yritin udella että mitä mun pitää laittaa päälle, kuinka hyvin piirtää nassu ja laitanko hiukset miten? Kuulemma normivaatteet ja sen verran sain tietää että kypärän alle ei tarvi tukkaa sen pahemmin laittaa. Samalla hengenvedolla ilmoitettiin myös että pakkaa jotain pientä että ollaan yötä. JOTAIN? PIENTÄ? Mä olen nainen, ei tollasta yhtälöä ole olemassakaan varsinkaan kun ei tiedä mihin ollaan menossa...pelkästään kengät olisivat vaatineet oman reppunsa kumisaappaista korkkareihin. Nooh. Se pakkaaminen jäi sitten myöhemmäksi kun lähdettiin mopolla liikenteeseen. Olin jo matkalla aivat varma että mut viedään Regattaan aamukahville, kunnes liikennevaloissa bongasin mainoksen läheisestä moponäyttelystä ja sinnehän sitä oltiinkin sitten matkalla. Edellisenä päivänä systeri kiusasi minua ja uhitteli että joudun jonkun harrikkasedän ajelutettavaksi alasti tai jotain muuta ilkeetä ja kiertelinkin näyttelyä ihan paskat housussa kun odotin mitä tulee tapahtumaan.

Kun näyttely oli kierretty ja mukamas kuskia kuumeisesti etsitty niin oli aika paljastaa totuus. Mitään ajelua ei ollut järjestetty ja nyt olisi aika lähte jatkamaan päivän viettoa mökille. IHANAAAA!!!!!! Mikä helpotus ja vielä mökille, jes jes jes!!!!!

Pikapikaa kotiin pakkaamaan mökkikamat. Sapuskat oltiin jo edellisenä päivänä käyty hankkimassa ja piilotettu systerin hoteisiin. Ihmettelinkin edellisenä päivänä kun Ville toi mulle auton töihin ja sillä kotiin lähtiessä huomasin että tankki oli piripintaan täytetty...todella harvinaista. Matkalla napattiin vielä Villen sisko omani lisäksi mukaan kyytiin.

Ryhdyinkin sitten heti hankkimaan juhlatunnelmaa, velvollisuuksista selvittyäni.

Asianmukaiset koristeet

Valot ja kaikkee.

Hullun hyvää synttärikakkua, johon ohje löytyy täältä.

Lahjuksia ja kuohuvaa.

Ruuaksi mun lempparia, kanasalaatti ála Ville,

Päivä kului mukavasti hyvin syöden, juoden ja paskaa jauhaen. Illalla sisaret lähtivät ajelemaan kotiinpäin ja me jäimme kahdestaan jatkamaan illan viettoa saunomisen merkeissä. Myös talviturkki tuli heitettyä, jos lasketaan että kahlasin polvia myöten järveen ja Ville kaataa ämpärillä vettä niskaan samalla kun meikäläinen huutaa kuin syötävä. Mun kirjoissa se lasketaan. Illan tullen myös valot alkoivat näyttämään entistä kivemmilta.

Seuraava päivä menikin mukavasti päänsärkyä parannellessa aurinkoa ottaen ja hyvää kirjaa lukien nurmikolla. Ihana olla hetki ihan rauhassa ja nauttia vaan olosta jos nyt sitä hedaria ei ota huomioon. Juhannuksena uudelleen, ei malta odottaa.

Kesä  <3

Kiitokset kaikille mukana olleille ja muille juonittelijoille. Ja ne jotka eivät syystä tai toisesta päässeet mukaan niin ymmärrän kyllä teidän jokaisen tilanteen ja tavataan kun keritään. Olette rakkaita vuodesta toiseen. :* Erityiskiitos Rakkaalleni, joka juoni tämän kaiken selkäni takana...kosto elää ;)

Meet The Neighbors

Oltiin tuossa muutama viikko sitten jo alettu puhumaan MC A-rapun kanssa, että olisi kiva grillailla vähän isommalla porukalla. Ajatuksena oli siis että talonporukka tutustuu toisiinsa pienen syöpöttelyn merkeissä. No kuten tavallista tästäkin hommasta meinasi iskeä stressi kun aikatauluja ei tahtonut saada sopimaan yhteen. Ehdin peräti edellisenä iltana kirjoittamaan hätäisesti lapun asiasta alakerran oveen. Pientä jännitusmomenttia oli ilmassa saapuuko kukaan paikalle, ja jos ei saavu niin ollaanpahan ainakin yritetty.

Mun rinsessa kengät ja kertakäyttögrilli.

Evästä meitille.

Juomat piti pitää piilossa, ettei Tuija tule kerjäämään maistiaisia.

Poppi puolesta vastasi jälleen jo reissuissa rähjääntynyt Pal.

Grillin käyttöönotto....jännittävää!

Ja ihan päteväksi osoittautui.

Takapihalla siis.

Lisää kesävarpaita.

No paikalle loppupeleissä ilmestyi neljän eri asuntokunnan väki, samat tyypit joiden kanssa muutenkin ollaan oltu tekemisissä pihapiirissä hilluttaessa. Sinäänsä harmittaa jo valmiiksi kun suurin osa joutuu muuttamaan syksyllä pois putkiremontin tieltä, mukavaa sakkia joiden kanssa on aina hauska jutella. En ole koskaan varmaan tutustunut näin hyvin naapureihini kuin täällä. YYA- sopimuskin tuntuu olevan kaikille itsestään selvyys.

Kolmisen tuntia siinä vierähti sujuvasti ja sitten olikin pakko siirtyä sisätiloihin päiväunille, pötköttelemään makkaramasun viereen. Tälläisia sunnuntai-iltapäiviä lisää kiitos nam!