Hengissä edelleen

Juu ei olla vielä kuoltu vitutukseen...netti on vaan poikki joten kyseessä on vaan pieni virtuaalinen välikuolema. Keskiviikkoa ja uuden yhteyden kytkeytymistä odotellessa. Parvella nukutaan ja töitä tehdään...same old song and dance!

Voiko vitukseen kuolla?

Eipä ole pitkään aikaan joutunut miettimään sitä että voiko vitutukseen kuolla? Vanhassa duunissa se nyt oli päivittäinen dilemma, mutta nyt jälleen piti palata tämän ikuisuus kysymyksen ääreen. Ja olen tullut siihen lopputulokseen, että kyllä voi. A) joko sinulta katkeaa joku olennainen elämää ylläpitävä suoni päästä kun ottaa niin kovasti pannuun tai B) teet suutuspäissäsi jotain niin tyhmää että se osoittautuu kohtalokkaaksi. Meillä taisteltiin viikonloppuna tuon B-vaihtoehdon kimpussa.... Nyt alkaa jo pikkaisen helpottamaan, vaikka vieläkin ketuttaa ja ankarasti.

Vähän taustoja:

Heinäkuu 2012 -  Moottoripyörä varastetaan keskellä päivää pihasta.

Vakuutusyhtiö vaatii kuukauden odotusajan jolloin toivotaan pyörän löytyvän. Ollaan huolesta hysteerisenä, vaivutaan epätoivoon, etsitään kuumeisesti ja kaikkea siltä väliltä.

3 Viikkoa tapahtuneesta. Pyörä löytyy jonkun s**tanan sekakäyttäjä n*sti p*skiaisen alta. Onneksi muuten kunnossa, mutta virtalukko paskana.

Vakuutusyhtiöön ilmoittelua, taistelua ja pajalle korjaukseen.

Elokuu 2012

Neljän viikon odottelun jälkeen virtalukko saapuu vihdoin. Ja pyörä saadaan takaisin käyttöön. Alku kankeutta ja neuroottista suhtautumista havaittavissa...mistään ei voi olla varma kun on ollut kateissa ja sillä välin on voinut sattua vaikka mitä ja muutoksia tehtynä.

Vahingosta viisastuneena pyörään hankitaan lukko jarrulevyyn.

Luulisi että nyt ollaan tarkkana...ja paskat. Sama pää kesät talvet ja avain unohtuu virtalukkoon ja siitä jonkun ohikulkijan taskuun. Vakuutusyhtiö ei tykkää hyvää.

Marraskuu 2012

Ajokausi ohi ja pyörä talvisäilytyksessä systerin autohallissa muiden mopojen kanssa rivissä. Sen verran kuitenkin jotain kiinnostanut, että ainoana pyöränä koko rivistä pressut revitty irti ja virtalukkoa yritetty ronklata auki. Pyörä siirrettiin marraskuussa klubin talliin turvaan, jossa se saikin sitten rauhassa pötkötellä kevääseen saakka. Samassa aika kului siihen kun kuljetta suli marraskuussa suoritetusta siirtoreissusta.

Huhtikuu 2013

Pyörän nouto talvisäilytyksestä. Siirretään varmuuden vuoksi säilytykseen Villen duunipaikan autohalliin. Sieltä kautta aina ajelemaan, ei maailman optimaalisin ratkaisu. Menee vähän koko hommasta pointti kun eka pitää mennä autolla töihin ja sitten vasta pääsee pörräämään.

21.5.2013  Mopon nouto lukkojen uudelleen sarjoituksesta. Vakuutusyhtiön pitäisi olla nyt tyytyväinen. Lisäksi jarrulevyssä on lukko aina kun ollaan paria metriä kauempana pyörästä.

22.5.2013 Virtalukko väännetty yön aikana auki asentoon. Meidän ja naapuri talon mopot kaikki siistissä rivissä ja tämä siellä keskellä. Muihin pyöriin ei oltu koskettu.

25.5.2013 Illalla ajelulle lähdössä ollessaan Ville huomasi että virtalukko on lyöty alhaalta paskaksi edellisen yön tai päivän aikana. Virrat tulivat mopoon, mutta ei muuta. Täysin käyttökelvoton siis. Ja siitähän se raivo sitten repesi.

28.5.2013 Uusi virtalukko tilaukseen. Siirto takaisin duunipaikan talliin. Arvioitu odotus aika 4 viikkoa + korjausaika. Ei mitään takeita kuinka kauan tämä lukko tulee kestämään.

Kysymys kuuluukin siis että mikä vittu siinä oikein on ettei toisten omaisuutta jätetä rauhaan?  Alkaa olemaan sympatiat noita laitapuolen kulkijoita kohtaan todella vähissä, tehkää itsellenne ja yhteiskunnalle palvelus ja vetäkää itsenne jojoon. Täällä tehdään niskalimassa duunia ja sekin vähäinen ilo mihin on varaa niin senkin pitää jonku käydä tuhoamassa. Kotoa kauppaan asti ei pysty kävelemään etteikö joku olis pummaamassa röökiä, rahaa tai tulta. Jos ja kun ei mitään niistä löydy niin sitten saa haistattelut niskaansa ja lehdistä luettuna mahdollisesti myös morasta....no vittu vedä se kortinlukija hanuristas niin saat pari euroa vai pistänkö tilisiirrolla?

Ja tässä ei ole mitään rasistista, sillä kyseessä on ne suomileijonariipusta kantavat, kiitos hupparista hiihtävät sekakäyttäjä liekkisusiwhatever-perkeleet, josta ei tosipaikan tullen ole muuhun kuin ihmiskilveksi. Ne sankarit joiden ainoa saavutus elämässä on olla tilastollinen poikkeama kuinka paskoilla elämän tavoilla voikaan pysyä hengissä. Ja olen pahoillani jos avautumiseni loukkaa jotain, mutta mä olen nyt vaan niin vihainen ja kypsänä tähän touhuun.

Näissä tunnelmissa on siis mennyt nämä viimeiset päivät. Ja töissä sama ralli myös jatkuu...töihin tullessa on mustamaija vastassa kun taas yhtä elämäntapasankaria roudataan kamarille myymälävarkaudesta ja hetken päästä pääsee kaapimaan jotain marttaa irti lattiasta kun sillä hirttänyt ryyppy päälle. Mä en vaan nyt jaksa...tätä paskaa vaan tuntuu riittävän.

On jäätelö hyvää kun yksin syö.

Remppaa, remppaa, rautakauppaa, rautakauppaa..blaa,blaa blaa! Jotain positiivista...nyt kun parvi alkaa ottamaan muotoaan ja Ville on linnoittautunut sinne niin tähän asuntoon on tullut kirjaimellisesti lisää neliöitä.

Ruokatunnilla.

Ihan kuin olisi yksin kotona, ainakin silloin kun isäntä pitää tuumaustaukoa sahaamisesta. Ja kyllähän se vähän väliä käskyttää metsästämään hukassa olevia remppatarvikkeita. Illalla saatiin vähän vaihtelua tavaroiden ojentelusta "yläkertaan"... Käytiin mopolla rannassa jätskillä. Kesän ensimmäinen irtopallojäätelö vai mikä nyt lieneekin.

Mun jäde.

Sun jäde...vähän vaan maistan.

Mopoilussa parasta...tauot :D

Viikonloppu pläjäys ja pari kirosanaa

Eilen intouduttiin mekin viettämään ravintolapäivää kun isäntää alkoi hiukomaan iltasella. Kello repi kuitenkin sen verran paljon että suurin osa ravinteleista oli sulkemassa oviaan sillä samalla minuutilla. Lähdettiin kuitenkin köpöttelemään Kallioon ja kuviteltiin että joudutaan tyytymään johonkin kämäsiin pubiranskalaisiin. Toisin kuitenkin kävi...löydettiin ihan sattumalta viikko sitten auennut ravintola nimeltä Kombo Winebar & Kitchen. Aivan loistava palvelu, hyvää pikkupurtavaa ja tissuttelua. Hetken tunsi olevansa ulkomailla mussuttaessa tapas-tyyppistä ruokaa ja juoden espanjalaista siideriä. Ja mikä parasta, paikka ei todellakaan ole hinnalla pilattu. Lautasellinen häränhäntä voileipiä maksoi hulppeat 8€ ja oli suussa sulavaa! Siitä oli sitten hyvä tulla kotiin masun viereen nukkumaan.

Tänään Ville jatkoi parvi projektin kimpussa, sillä välin kun meikäläinen datailin urakalla. Hoidin rästiin jääneitä sähköisiä asioitani ja päivitin tietoturvan. Ei mennyt sitten elokuvissa sekään homma ja hetken kone oli niin juntturassa kun vaan olla ja voi. Tovi siinä meni että kiroilua kuului tasaisin väliajoin niin huoneiston ylä- kuin alakerrastakin. Nyt on tietoturva taas ajantasalla ja parveakin voi jo alkaa kutsua parveksi.

Kehikkoa...

Levytystä...

Levytettynä...

Ja mitenkäs ne ledit nyt sitten aseteltais...

Tilapäinen puujalkavitsi

Kun pienessä tilassa yrittää jotain rakentaa, tarkoittaa se sitä että ihan joka paikka on täynnä rempparoinaa. Tässä tapauksessa sahanpurua löytyy nyt mitä mielenkiintoisimmista paikoista...mm. mun housuista kun vaihdoin vaatteita pikku prätkäkierroksen kunniaksi. Ihmettelin hetken että mikäs siellä ahterissa nyt niin kovin pistelee, mutta sahanpuruahan se siellä. Rai, rai!

Mein tomsku ja basilika.

Basilika, kuoleman kielissä oleva Timjami, Salaattimix, ja itämistä odottavat sitruunabasilika sekä chili.

Tosiaan lähdettiin vielä illalla heittämään pieni lenkki hienon ilman kunniaksi. Käytiin patsastelemassa rannassa ja grillaamassa Regatalla makkaraa. Myönnettäköön että ehkä nyt pikku mopokärpänen taisi puraista minuakin...Oijojoi!!!!

Kesää kohden

On vähän pitänyt kiirusta viime päivinä. Työnteko rajoittaa vapaa-aikaa ja sekin vähäinen aika menee sinkoillessa paikasta toiseen. Systeri teloi mopoiluharrastuksessaan jalkansa ja tuota tilapäistä sauvakävelijää on tullut käytyä jeesailemassa. Äitienpäivänä piti lähteä pikavisiitille kotikulmille, ja paino sanalla pika. Aamulla lähtö aikaisin ja illalla vielä kotiin. Seuraavana päivänä silmät ristissä aamuvuoroon töihin. Pientä kevätväsymystä havaittavissa kun tekemättömien asioiden lista kasvaa kasvamistaan ja projektit on jäissä.

Pientä turhautumista maailman menoon aiheutti myös tuo kun palkkapäivään tuntui olevan todella pitkä aika. Jännä miten tuo melkein puolen vuoden palkattomuus saa talouden kireälle. Ja samoin myös pinnan. Yhtenä päivänä tuossa jo katselin kateellisena auton ikkunasta liikennevaloissa seisoessamme, että tuolla joku kottarainen mutustaa ravintolassa kahdenkymmenen euron salaattia. Tänään Ville vei mut vapaapäivän kunniaksi ulos syömään ja ironista kyllä löysin itseni siitä samaisesta ravintolasta mutustamasta....en tosin pelkkää salaattia :D.

Sen verran olen kuitenkin saanut aikaseksi, että meidän ikkunanlauta puutarha näyttää aikas hyvältä. Pari erilaista basilikaa, tomaatti, mansikka ja chili ovat löytäneet sinne tiensä. Ja siinä missä muut istuttelevat tuijia pihoillensa, on myös meidän Tuija herännyt talviuniltaan. Kallion lemmikit ovat siis löytäneet jälleen tiensä meidän takapihan puistoon ja muutama hassu eksynyt rappukäytäväänkin. Tuntuukin siltä että kun kevät alkaa vihdoin lämmetä niin tämäkin kaupunginosa herää jälleen henkiin. Kaikesta karuudestaa huolimatta on täällä hienojakin hetkiä. Esim. viime viikolla kun tulin töiden jälkeen kotiin alkoi kuulua musisointia jostain läheltä. Lähdettiin Villen ja yhden naapurin kanssa tutkimaan asiaa tarkemmin ja etupihan syvennyksestä löytyikin bändi musisoimasta.

Kännykän kameran äänenlaatu ei ole kovin kummoinen, mutta pojat vetivät hyvin. Tänään samalla paikalla oli toinen pumppu vetämässä omaa settiään. Tällä kertaa emme ehtineet jäädä tutkailemaan tilannetta sen pidemmäksi aikaa.

Mutta kesää kohti mennään ja eiköhän tämä elämä ja oleminenkin tästä kohta ala helpottomaan. Parvenkin on luvattu valmistuvan kahden päivän päästä. Tosin tänään kun asiasta tiedustelin niin arvailuja P:llä alkavalle  maanantain tapahtumalle oli pääsiäinen, pappu, pikkujoulut.... oikea vastaus on kuitenkin: PARVI!

Master, Monday ja Mopo

Tänään tuli suoritettua vapaapäivän kunniaksi pientä kevät siivousta. Jälleen kerran minulla oli oma lehmä poikittain ojassa. Tuo parviprojekti on jumahtanut alkutekijöihinsä ja ajattelin että jos kuositan kämpän niin ehkä sekin nytkähtää vähän niinkuin omalla painollaan eteenpäin. Vähän niin kuin visuaalista markkinointia isännälle. Illalla Ville myönsi että nyt alkoi taas kiinnostaa tuo parven kuntoon saattaminen. YES! YES! YES! All hail the Master of Puppets aka ME!!! Eipäs kuitenkaan nuolasta ennen kuin tipahtaa ja tyytyväisiä ollaan vasta kun rankansa voi oikaista vihdoin omassa punkassa.

Illalla lähdettiin vähän mopoilemaan ja poikettiin samalla vaanimaan rautakaupassa yksiä kaakeleita tuohon keittiön välitilaan joihin iskin silmäni netissä. Tuli vähän äkkilähtö ja valmistautuminen mopoiluun suoritettiin lennossa. Olin juuri tullut suihkusta kun Ville ilmoitti, että nyt mennään. Joku ihme ajatuskatko siinä sitten kävi ja päätin jättää hiukset auki liikenteeseen. Voi helvetin perkele! Tukka on niin takussa ettei mitään rajaa ja tuulen vireessä kypärän sisällä oli aina joku suortuva suussa tai nenää kutittamassa. Ja joo, kieli ei vieläkään yletä kuittaamaan nenänpään kutinaa. Vaikka kuinka yritti kypärää päähän asettaessa sukia suortuvat sivuun niin aina sieltä joku erilainen nuori löysi tiensä näkökenttään. Letti on se ainoa ja oikea tapa, nytpähän tiedän.
Samalla reissulla poikettiin myös Regatassa kaffilla.

Mopo ja Regatta.

Makkaraa, pullaa ja kahvia. Ravintoympyrä taas kohdallaan :D

Makkaran paistopiste.

Meillä oli omat viihdykkeet paistopisteellä. Vastapäätä istui ilmeisesti Japanilainen pariskunta lapsensa kanssa paistamassa makkaraa. Hieman huvitti kun niillä oli pientä taistelua tuon paistamisen kanssa, teki mieli jo vähän neuvoa että mihin kohtaa nuotiota se nakki kannattaa laittaa ottamaan väriä. Ilmeisesti ottivat meistä mallia ja alkoihan se jauhonakki lämpeämään silläkin puolella. Ilmeet olivat myös huvittavia kun oli aika maistella tuota Suomalaista herkkua. Ei kehdannut tuijottaa, mutta sivusilmällä tuli seurattua ja hymyiltyä.

Kyllä se kesä sieltä tulee!!!

Ohops!

Tuosta notskista taisi lentää joku kipinä. Aika herkkää materiaalia nämä ajokamat on näköjään tulen suhteen. Ei ehkä parhaat varusteet avotulen lähellä siis jatkossa. Kai mun pitää virkata joku kiva kukkanen tuohon paikaksi. :D

Illalla päästiin ajelemaan vähän vielä lisää, tällä kertaa autolla kun kauppan kassalla Ville huomaa jättäneensä lompakon töihin. Ei siinä muu auttanut kun kurvailla takaisin työpaikan suuntaan jotta saadaan evästä pöytään  myös kotonakin. Ajelu reissu siis vähän venahti ja nyt silmät ristissä kotona.

Superlaiska sunnuntai

Viikonloppuna päästiin taas kissavahdeiksi ja mikäs siinä ollessa kun tuon pyykki puolenkin pääsi hoitamaan pois päiväjärjestyksestä. Spade oli ihan pähkinöissään Villen viime näkemästä kasvaneesta parrasta, niillä oli koko illan niin hellää että meinasin jo vähän tulla mustasukkaiseksi. Sunnuntaina otettiin kitekateista mallia ja oltiin vain. Koko päivän ihan lötköpötkö olo.

Kaverukset ottaa rennosti.

Nuuh, nuuh...syötkö sä jotain?

Kuka, mitä, häh?

No en varmasti kato kameraan, jos kerran herätit mut ihan turhaan.

Tästä nykyisestä tilaihme asunnosta kun ei oikein löydy tilaa askartelulle niin päätin myös hyväksi käyttää systerin parveketta mun maalausprojekteihini. Näin kevään tullen myönnän että pikkaisen on parveketta ikävä, kun tuohon ikkunanlaudalle ei kovin kummoista viherkasvustoa pääse rakentamaan. Ehkä sitten jonain päivänä sitä tilaa on niin ettei tiedä miten päin olisi.

Tuninkia

Puulaatikkoihin tuli sipaistua vähän maalia pintaan. Nyt vain odotellaan että kuivuvat niin saadaan ikkunan laudalle niistä kivat yrttilaatikot. Näppärät nostaa sivuun siksi aikaa kun tuuletuksesta pitää huolehtia. Onneksi tässä on nyt pari päivää vapaata niin ehtii vähän puuhastelemaan kotonakin.

Stand Up Goes Kulttuuritalo

Tänään oli ohjelmassa kerrankin virallista ohjelmaa. Illalla käytiin Sami Hedbergin keikalla Kulttuuritalolla. En ollut aikaisemmin käynyt katsomassa stand upia livenä noin isolta areenalta, pubikeikat ovat kyllä tulleet tutuiksi varsinkin opiskelu aikoina Kouvostoliitossa. En muistaakseni ole myöskään aikaisemmin nähnyt Hedbergiä livenä, sen sijaan youtuben videot on katsottu useampaan otteeseen. Tässä henkilökohtainen suosikkini...

Sami Hedberg - asikaspalvelu :D

Keikka oli juuri sitä mitä saattoi olettaa. Sai nauraa ja huolella. Poskipäät hellinä pari tuntisen setin jäljiltä. Se mikä oli ihaninta, yhtäkään juttua en ollut kuullut aikaisemmin. Tämä on usein ongelmana stand up keikoilla, varsinkin jos niissä käy tunnollisesti. Kyllähän sen ymmärtää ettei ihan joka keikalle pysty keksimään uutta materiaalia eikä ihan joka kymmenellekkään, mutta kun toistamiseen on vuoden sisällä samassa kaupungissa niin on juttujenkin syytä olla uusia. Sami Hedberg menee meikäläisen kastissa ihan sinne ykkösluokkaan jos suomalaisia koomikoita laitetaan riviin.

Sami Hedberg

Kulttuuritalolla 3.5.2013

Nappasin pari kuvaa keikalta, mutta kännykameralla ei noissa olosuhteissa kovin ihmeellistä laatua saanut aikaiseksi. Sen verran keikasta kuitenkin heräsi taas kipinä näihin iltarientoihin, että pitää alkaa vaanimaan kaupungin kulttuuritarjontaa sillä silmällä. Hauskaa oli!!!

Eilen ystäväni soitteli pitkästä aikaa juorupäivityksiä ja alustavasti sovittiin että pitää mennä kesällä joku päivä Korkeasaareen kummipoikani kanssa. Tottakai lähden mielelläni! Halusin sinne mennä itsekkin ja aina parempi jos on ns. rekvisiittaa mukana ja täten syy ihmetellä isoon ääneen tarhan asukkeja. Ottaa siis siitäkin reissusta kaikki ilo irti, ilman sen suurempia häpeän tunteita. Asiasta sovittaessa pälähti myös heti mieleeni seuraava stand up pätkä youtuben ihmeellisestä maailmasta.

http://www.samscomedyshop.com/

Niin ja keikalla oli myös kaikkea asiaan liittyvää tavaraa myynnissä. Itseäni huvitti yllä oleva jo pelkästään vanhan duunin puolesta...harmi että posteri oli kovin iso. Ei mahdu pukukaapin oveen :P

talvinakit, kesänakit, nakit

Tänään oltiin taas jännän äärellä, kun hulppean tapahtuman rikas päivä kruunautui super-odotettuun renkaiden vaihtoprojektiin. Joo, hyvän tavan mukaan ollaan taas vähän myöhässä, mutta eipä sakkoja vielä sattunut kohdalle. Asiaa olisi myös helpottanut se, että renkaita säilytettäisiin 100km lähempänä, ettei tarvisi joka kevät ja syksy tuskailla saman ongelman kimpussa. Lähdin henkiseksi tueksi vaihtoprojektiin ja keskityin olemaan vaan lähinnä tiellä.

Kesänakit, talvinakit, nakit ja tunkki.

Rengasraudan etsimistä.

Rempparassin vakiovarusteet...mikro ja zumbamarakassit.

On vissiin ennenkin vaihtanut...

Lemmikit talon puolesta...Harri Hämähäkki seurasi myös operaatiota.

"Ei tartte auttaa!"

Virallinen valvoja renkaanpotkijana.

Miten niin en tehnyt mitään?

Tuota operaatiota sivussa seuraillessa, en voinut kun naureskella tonninpommin paskaa kuntoa. Tuon auton eteen ei ole kyllä tehty yhtikäs mitään eikä tulla tekemään. Se kun on vaan mein rempparassi. Systerikin pääsi lainaamaan sitä kerran ja oli kauhuissaan sen "ominaisuuksista" omaansa nähden. On se jännä mitä kaikkea pientä kivaa ja miellyttävää saa 25 000 eurolla enemmän auton ostossa. 

Wappuja!

Vappu sujui täällä hyvin rauhallisissa merkeissä. Aattoiltana kävimme nopeasti pyörähtämässä keskustassa katsastamassa vappuhulinoita turvallisesti autosta meininkiä tarkkaillen. Tuli bongattua myös karnevaalikulkue joka pyöri myös kymppiuutisten loppukevennyksessä. Kun letkassa kököttäminen sekä suljetut kadut alkoivat kyrsimään siirryimme kotiin herkuttelemaan omilla eväillä. Ville oli myös käynyt hakemassa mulle Baileysia...hieno mies!

Wapun tähtitortut!

Viimeisimmän Koristeelliset Kakut- lehden mukana tuli pari tähtimuottia ja pitihän niitä vähän kokeilla. Askartelin jo tutuksi muodostuneen pops-taikinan ja iskin sen isompaan tähtimuottiin. Ajatuksena oli että tähtöset saisivat vielä valkosuklaasta kuorrutteen, mutta kun onnistuin näppäränä tyttönä polttamaan suklaat pohjaan niin se siitä sitten. Marsipaanista pikku muotilla lisää tähtiä ja valmista tuli.

Lisäksi ostin kaupasta pelkästään näönvuoksi pari tippaleipää vaikka niitä ei maulla ole pilattu. Myös toinen satsi itse tehtyä simaa valmistui juuri ajoissa. Tällä kertaa laitoimme lisämausteeksi tuoretta inkivääriä ja lopputulos oli todella hyvää.

Vappupäivänä nukuttiin pitkään ja kun vihdoin pääsi sängystä ylös niin oli ilo huomata kuinka upea ilma vallitsikaan. Päätettiin siis lähteä kesän ensimmäiselle moporeissulle. Eväät reppuun ja kahvia termariin. Suunnaksi otettiin Porkkala. Itselläni ei ollut hajuakaan missä moinen mesta sijaitsee ja kun kevään ensimmäistä kertaa oli mopon kyydissä niin ei se ollut kovin miellyttävää. Kypärän sisällä oli aikamoinen kitinä koko menomatkan..."joko ollaan perillä? onko vielä pitkä matka? voidaanko pysätä?" Tämän siis aiheutti se että oudokseltaan hyvän ajoasennon löytäminen oli vähän hankalaa ja lihas toisensa jälkeen alkoi leipoa kiinni. Lisäksi hitusen liian pieni kypärä toisti jokaisen töyssyn oikein mukavasti otsaan. Sen verran mulle annettiin koordinaatteja, että Kirkkonummen lähellä. Lueskelin toiveikkaana tien varresta kylttejä. Kirkkonummi 10...joo kai mä kestän! Kirkkonummi 5....ei saatana, ei pysty!!! Pakko pysähtyä! Onneksi perille päästyä maisema kruunasi vaivan.

Perillä!

Piknik eväät, folioissa tortilloja.

Ajokamoissa rannalla

Ihanat maisemat

Reppu ja reissumies.

Mopo

Pelottava Motoristi.

Kotia kohti.

Paluu matka sujuikin sitten leppoisammissa merkeissä kun oppi taas olemaan. Lisäksi vatsa täynnä hyvää ruokaa ja poskipäät punaisena auringosta, niin mikäs siinä oli tarakalla kököttäessä. Toki takapuolessa edelleen tuntui tärinän ja töyssyjen antama selluliittihoito. Ja en epäile yhtään etteikö tuntuisi vielä huomennakin. Kotimatkalla poikettiin myös Kaivarin rannassa katsastamassa millaista menoa oli tarjolla. Ruuhka vaan oli kovin kova, joten se reissu jäi suunniteltua lyhyemmäksi. Kotiin lepuuttamaan reissussa rähjääntynyttä olemusta.

Ei se nyt tietenkään tässä kuvassa niin pahalle näytä mitä se oikeesti oli.

Kaupungissa pörrätessä mun hommaksi jäi mopon pörinästä hypnotisoituneille pikkupojille vilkuttelu. Hauskoja tapauksia. Jälkikäteen ajateltuna, koville otti mutta kivaa oli. Hyvä ja suht selväpäinen vappu oli siis meillä!