Purjerengas verhot

Jo edellisessä asunnossani törmäsin iänikuiseen verho ongelmaan. On se kumma että suurin osa valmisverhoista liikkuu pituus haarukassa 220-250 cm. Nykyisin kun nuo huonekorkeudet uusissa taloissa ylittävät tuon kepoisesti. Edellisessä kodissani vasta valmistuneessa talossa oli huonekorkeus 270 ja tässä taloudessa vanhuutensa puolesta 300 cm. Tiesin entuudestaan yhden ainoa liikkeen, josta mahdollisesti olisi voinut verhot löytää ja se on Hemtex jossa valmisverhojen mitta on pääasiassa 3 metriä. Harmi vaan että tuosta valikoimasta ei löytynyt sellaisia verhoja mitkä olisivat silmää miellyttäneet joten piti ryhtyä itse ompeluhommiin. Ei kun kangaskauppaan. Juuri ennen joulua satuin surffailemaan Eurokankaan sivuilla ja huomasin tarjouksen, kaikki kankaat -20%. Oli sunnuntai ja ainoa Eurokangas koko pääkaupunkiseudulla joka oli sunnuntaisin auki oli Itäkeskuksen Eurokangas. Sinne siis ja voin kertoa että siellä oli aikamoinen meno ja melske. Kuin sattuman kaupalla löysimme pellavakangasta sivuverhoiksia ja samaan värimaailmaan pystyraitaista ohuempaa puuvillakangasta valoverhoiksi.

Jälkeen päin on huvittanut yhden remppamiehen kommentti, "jotkut iloisen väriset verhot, niin kyllä tästä koti tulee!" Noh, pellava ja valkoinen on nyt ne meidän iloisen väriset verhot. :D

Siinä missä muut istuivat joulupäivän aamuna syömässä riisipuuroa niin minä konttasin pitkin siskoni olohuoneen lattiaa sakset kädessä leikkaamassa kangasta. Joulu piti skipata viime vuodelta tyystin kun remontti ja muuttopaineet puskivat päälle. Muutin päiväksi siskoni asunnon omaksi ateljeekseni, jossa ei tarvinnut väistellä muuttolaatikoita tai remppapölyä. Yhden päivän reippaan aherruksen tulos olikin sitten neljä kappaletta purjerengasverhoja, joiden pituus on reilut kolme metriä sillä olen tykästynyt yli pitkiin verhoihin oli ne sitten muotia tai ei.

Valmistus oli yllättävän helppoa. Ei muuta kuin päärmeet sivuihin, kovikankaan kiinnitys ja renkaiden napsuttelu paikoilleen.Vaikka viime kerrasta ompelukoneen kanssa surruttelusta olikin jo juolahtanut aika tovi, olen lopputulokseen ihan tyytyväinen. Ihan turhaan ihmiset jännittelevät käsitöihin ryhtymistä ja itse tekemistä.

Ainoa huonopuoli tuossa pellavassa on että se rypistyy niin kovin helposti ja kuten kuvasta näkyy vähän silitysrautaa kaipaisivat. Valoverho on toiminut juuri niin kuin olin ajatellutkin. Nyt kun kevät aurinko on jo suonut muutaman pilkistyksen...voi verhon vetää eteen, ettei koko kämppä grillaannu, mutta silti on ihanan valoisaa.

Verhotangot: toinen löytyi K-Raudan tarjouslaarista ja toinen ns. kakkostanko Ikeasta, kun ensimmäisen ostoaikoihin ei ollut vielä tarkkaa tietoa millainen viritys on tulossa.

Ja mikä parasta, voi varmuudella tietää ettei kenelläkään ole samanlaisia kun on itse tehnyt. :)