Possuun säästämistä

En ole koskaan ollut ihminen jolle säästäminen olisi ollut luonnollinen tapa toimia ja elää. Onkohan kyseessä sitten iän mukanaan tuoma järjen kasvu, mutta vasta viime vuosina olen päässyt jyvälle tuostakin konseptista.

Jo muutaman vuoden ajan minulla on ollut käytössä systeemi missä joka tilistä menee x summa rahaa suoraan säästötilille. Tilille mihin minulla ei ollut mitään kortteja ja nostot piti käydä hoitamassa pankkikonttorin tiskiltä kiltisti vuoroaan odottaen. Yleensä tuohon operaation tarvittiin arkipäivälle sijoittuva vapaapäivä kun pankkien aukioloajat ovat mitä ovat ja jonot sen mukaiset. Siinä oli sitten yleensä aikaa miettiä tarvinko minä sitä rahaa todellakin ja säästöt pysyivät tallella. Noh, tämä systeemi toimi hienosti siihen saakka kunnes ystävällinen pankkivirkailija kertoi että pystyn liittämään muutamalla hiiren klikkauksella säästötilini verkkopankkitunnuksieni taakse. Se oli sitten sen onnellisen tarinan loppu ja sen koommin ei ole säästötilini saldo päässyt karttumaan muutamaa sataa euroa suurempiin lukuihin. Että kiitosta vain!

Toimisihan tuo konsepti vieläkin, mutta pitäisi avata kokonaan uusi tili pankista missä minulla ei ole mitään asiakkuuksia, tunnuksia tai kortteja. Pankista minkä lähin konttori on mahdollisimman kaukana ja huonoimmilla mahdollisilla aukioloilla varustettuna. Ehkä siis tyydymme vallitsevaan tilanteeseen ja yritämme pitää itsemme kurissa.

Marras-joulukuussa viime vuonna sain päähäni että haluan lähteä puoliskoni kanssa unelma lomalle jonnekin kauas. Siitä alkoi sitten uudellainen säästäminen. Tuosta lähtien olen laittanut orjallisesti säästöön jokaikiset pullonpalautusrahat, s-bonukset ja rahat joita olen saanut myydyistä tavaroistani ns. kaiken ylimääräisen tulon. Tähän päivään mennessä saldoa on kertynyt 727,66€. Mielestäni ihan kivasti vähän reilussa neljässä kuukaudessa. Tässä projektissa on helpotusta tuonut se että kyseessä on yhteisesti kerätyt rahat niin niiden tuhlaamiselle joutuu kysymään aina toisen suostumuksen. Ja kun säästämisellä on tarkkaan mietitty kohde tuntuu se myös auttavan houkutusten välttelyssä. Saan myös jotain ihme tyydytystä siitä että voin joka kuukausi yllättää Villen kertomalla säästössä jo olevan summan. Se kuittaa mukavasti kuukauden aikana osakseni saadut silmienpyörittelyt kun natseilen s-kortin käyttämisestä tai kun saan pienen halvauksen jos auto on tankattu muualla kun S-ryhmän asemilla. Pienistä asioista kasvaa loppupeleissä aika isoja summia.

Projektin kunniaksi sain Villellä joululahjaksi CapitaLIST PIG - säästöpossun. :D

Karuinta säästämisessä on se tosi asia, että helpointa se on silloin kun rahaa on! Auta armias jos talous olisi totisesti tiukalla niin tottakai tuolloin olisi herra Murphy kuulolla ja muistaisi lähettää erityis ison vakuutus- ja/tai sähkölaskun tai muuta pientä kivaa ylläriä.

Usein käy niin että oma pikku projektini kasvaa kasvamistaan ja koko ajan tulee uusia ulottuvuuksia. Tämäkään ei ole poikkeus. Ryhdyin siis vaan aluksi karsimaan ylimääräistä tavaraa kämpästä ja samalla rajoittamaan omaa shoppailuani. Nyt ollaan siinä pisteessä että karsin entistä enemmän tavaraa ja olen ostolakossa. En siis osta mitään mitä en välttämättä tarvi. Lisäksi olen laajentanut säästösuunnitelmia ihan uudelle tasolle...talouden muihin kustannuksiin. Tämä on vielä alkutekijöissä joten tarkkaa raporttia tilanteesta ei ole vielä antaa. Mutta alkuinnostus ei ole ainakaan vielä edes näyttänyt hiipumisen merkkejä. Päin vastoin :D

Vuosipäivä vol. 2

Jeps. Taas oli aika viettää yhteisen taipalemme vuosipäivää. Tänä vuonna se osui ajanjaksoon milloin mun kalenteri on hyvinkin täyteen buukattu ja stressikäyrä korkealla. Koulu alkaa vetelemään viimeisiään ja sen myötä tekemistä riittää, töissäkin pitäisi käydä siinä sivussa.

Maanantai

Lähdemme romanttisesti kimppakyydillä töihin, itselläni oli edessä taas koulutuspäivä pääkonttorilla joka on vain kivenheiton päässä Villen duunipaikasta. Tosiaan tuo meitin romurauta on viime aikoina vähän oikutellut ja pakkasesta se tykkää vielä vähemmän. Aamulla liikkeelle lähdettäessä pääsin suhteelisen hyvin sisälle pelkääjän paikalle. Poistuminen ei sitten sujunutkaan enää niin sutjakkaasti. Mun piti pompata pikaisesti pois bussipysäkillä kyydistä, mutta ovi ei sitten enää auennutkaan. Ei auttanut muu kuin poistaa kuski ja kammeta itsensä perästä samasta ovesta. Hirvittävän kätevää talvitamineissa suorittaa tuota jumppaa pesupallon kokoissa autossa!

Illalla suunnistimme arkiromantiikkaa uhkuen poikkeuksellisesti Prismaan ruokaostoksille, kun samalla reissulla piti hankkia vähän pakollista kosmetiikkaa sekä vierailla S-pankissa. Tuotakin reissua olin hiljaa mielessäni suunnitellut jo viikon verran, mutta aikaa vaan ei tuntunut sillekkään löytyvän.

Tänä vuonna sovimme myös ettei lahjoihin panosteta sen kummemmin. Arki veti tässäkin pidemmän korren ja ostimme toisillemme säästöpaketin sukkia. Ne kun tuntuvat aina olevan tässä taloudessa häviävä luonnonvara. Harmi ettei Hello Kitty sukkia löytynyt aikuisten kokoa joten piti tyytyä vähän vähemmän päheisiin, mutta silti värikkäisiin ratkaisuihin.

Mun vuosipäivä lahja, näitä löytyy vielä lisää raidallisina sekä keltaisina :D

Illalla sentään ehti hetken vetää henkeä ja nauttia hyvästä ruuasta sekä viinistä. Ehkä tämä tästä kevättä kohden helpottaa taas!

Keep calm and gather your minions

Kirjoittelin viime vuonna näihin samoihin aikoihin tavarasta eroon pääsy projektistani. Tuo projekti on jatkunut enemmän tai vähemmän aktiivisena koko vuoden ajan. Olen pyrkinyt aina ajan salliessa vähentää ympärilläni vellovan tavaran määrää ja pikku hiljaa nämä ponnistukset alkavat myös tuottamaan tulosta. Hommaa riittää silti!

Alkuvuosi on aina hyvää aikaa tehdä uusi lupauksia paremman elämän toivossa ja niin tein minäkin. Tänä vuonna on siis tarkoitus keskittyä minimalistisen elämän tavoitteluun entistä tiukemmin. Tähän apua toi seminaari mihin osallistuin hyvän ystäväni kanssa jokusen aika sitten. Suomen ammattijärjestäjien organisoimassa päivässä kävimme kuuntelemassa luentoja teemalla "Kuinka paljon on tarpeeksi?"

Luentoja oli vaatekaapinsisällöstä, lapsi perheen arkeen sekä sisustukseen. Lisäksi päivän päätteessä kävi luennoimassa Tavarataivas elokuvan ohjaaja sekä päätähti Petri Luukkainen omasta extreme-projektistaan. Mitään maailmaa mullistavaa tietoa ei tullut, mutta kuitenkin se antoi taas kipinän panostaa entistä enemmän projektiin. Myös ajatus siitä että laskisi kaikki tavarat mitä omistaa oli mielenkiintoinen. 1000, 10 000 vai peräti 100 000 tavaraa. Ei ole temppu eikä mikään listata tuhat tavaraa joita ei ole vuoteen käyttänyt taikka joihin ei ole edes koskenut. Mutta jos ajattelee tuota listaa euroina, eli yksi tavara olisi yksi euro niin johan alkaa motivoida tekemään asialle jotain. Tuhannelle eurolle keksin vielä helpommin käyttöä!

Ensitöiksemme seminaarista kotiin palattuamme kävimme ystäväni kanssa yhteistuumin vaatekaappini kimppuun. Pois kaikki sellainen jota ei ole vuoteen käyttänyt, liian pienet, liian isot (yeah right!) tai muuten vaan vaatteet josta oli aika ajanut ohi. Hyvä ystävä on tässä oiva apu, hän osaa olla se tuomari joka puhuu järjen äänellä kun omat tunteet ottavat vallan ja jää fiilistelemään vaatekappeleeseen liittyviä muistoja. Ei ne muistot kuitenkaan mihinkään häviä vaikka vaate joutaa pois kaapista tilaa viemästä. Vaatekaapin suhteen pakkasin poisheitettävät kahteen pinoon, roskiin ja hyväntekeväisyyteen. Vaatteiden myynti kirpputorilla sekä sosiaalisen median kautta on mielestäni maailman tuskastuttavinta hommaa, joten mieluummin otan hyvän mielen hyväntekeväisyydestä rahan sijaan. Operaation jälkeen vaatekaappi alkoi näyttämään siltä että sieltä aamukiireessä jotain löytääkin, eikä pinot vyöryä päälle oven avatessa.

Siinä vähän hyväntekeväisyyteen.

Loppupeleissä vaatekaapista poistui kahdeksan muovikassillista tavaraa. Ja tuosta tempauksesta on jo useampi viikko aikaa, enkä todellakaan ole kaivannut vielä yhtäkään vaatekappalletta ja tuskin tulen kaipaamaankaan. 

Muiden tavaroiden kohdallaa olen myynyt niitä facebookin kirppissivustoilla mahdollisimman pilkkahintaan. Ideana on siis päästä tavarasta eroon, ei niinkään tehdä sillä hillittömiä voittoja. Ihan mielenkiinnosta olen kuitenkin kirjaillut ylös nyt myymieni tavaroiden hintoja. 11. tammikuuta aloitetun projektin aikana on kertynyt ns. ylimääräistä rahaa n. 100€. Ja tämä ei todellakaan ole vaatinut sen suurempia ponnistuksia kuin muutamana päivänä viikossa naamakirjan päivittämistä parilla kuvalla. On myös ollut viikkoja jolloin en ole ehtinyt laittamaan tikkua ristiin asian eteen. Ja mikä parasta...TAVARA NURKISSA VÄHENEE!!!

Koska ystäväni oli auttamassa minua täällä, lupasin vastavuoroisesti mennä auttamaan häntä omassa projektissaan. Hänellä on vielä asteen verran massiivisempi projekti menossa. Omakotitalon tyhjennys. Sovimme että menen yhdeksi viikonlopuksi hänen luokseen ja ryhdymme käymään kaappeja läpi. Näin siis myös teimme. No ensimmäiseksi voi sanoa että yksi viikonloppu ei riitä mihinkään, mutta saimme sentään jotain aikaan. Vaatekaappi tyhjeni myös tuossa osoitteessa radikaalisti, huoneita rumsteerattiin uuteen uskoon sekä sekaisin olevat tavarat saatiin siitisti omiin laatikoihinsa jatkokäsittelyä varten. Myös tässä tapauksessa ystävän tuki oli tarpeen, on hyvä olla joku joka pystyy ajattelemaan asioita rationaalisesti mutta kuitenkin ymmärtää asioiden taustat.

Pidän koko ajan mielessäni ja tarkkailen että asuntoon ei tule yhtään enempää tavaraa kuin sieltä poistuu. Jos ostaisin jonkun tuotteen on sen hyvittääkseni minun luovuttava mielellään kahdesta tavarasta. Ruokaa ja vessapaperia ei tässä yhtälössä lasketa, koska ne poistuvat asunnosta luonnollisesti ;) Tämä ajattelumallini joutui tosin pari viikkoa sitten koetukselle,syynä perintötavarat. Ville kävi hakemassa loppuvuodesta edesmenneen ystävänsä tavarat. Säilytystilojen puutteen vuoksi ne luonnollisesti löysivät tiensä olohuoneen (yksiömme ainoa huoneen) lattialle. Siinä sai sitten tämä tyttö hetken pidätellä henkeään ja laskea kymmeneen miettiessään miten tähän oikein pitäisi reagoida. Jokin sisälläni huusi ja kirkui "EEEEEIIIII!!!! Ei yhtään lisää tavaraa!!!!", mutta samalla näkee kuinka itselle rakas ihminen on hajalla käydessään läpi tavaroita joihin liittyi paljon kysymyksiä sekä ristiriitaisia tunteita. En siis voinut tehdä muuta kuin olla tukena vaikeassa prosessissa ja yrittää pysyä positiivisena sekä kannustavana. Väkisinkin meinasi itsestä liikutus ottaa vallan tavaroita läpikäydessä. Seuraavina päivinä ajatukseni valtasikin pohdinnat miten tällaisiin tilanteisiin ja tavaroihin tulisi ylipäätänsä suhtautua. Aikaisempaa kokemusta ei tietenkään ole ja jotenkin pystyisin suhtautumaan tilanteeseen paremmin jos kyseessä olisi esim. isovanhempieni perimistö, mutta nuoren ihmisen...en nyt vaan pysty kääntämään ajatustani asian ympärille. Ymmärrän sen että kun suruaika on vielä päällä niin tavaroista ei pysty luopumaan, eikä pidäkkään. Mutta helpottaako suru jos ne pakkaa siististi varastoon, vaan valtaako se aina uudestaan kun varastolaatikon avaa. Erityisesti tunteita herättävät nyt vaatteet, ne kun ovat niin henkilökohtaisia.

Ehkä aika tuo tuohon vastauksen. Sillä välin jatkan sitkeästi oman projektini kimpussa. Välillä meinaa totaalinen turhautuminen iskeä, mutta yritän malttaa mieleni. Eipä ole juuri tullut shoppailtua ja tämä sopii myös tämän vuoden toiseen teemaani supersniiduilun, mutta siitä lisää myöhemmin ;)

Laiskiaispulla

Isäntä esitti eilen toiveen sohvan nurkasta. "Olisi kiva jos leipoisit joskus pullaa." Keskustelu lähti siis liikenteeseen laskiaispullan puutteesta laskiaiassunnuntain iltana. En nyt ottanut tuota toivetta kovin tosissani sillä edellisetkin leipomukset on pitänyt tuputtamalla syöttää.

Tänään kuitenkin ajattelin pientä piristystä arkeen ja askarrella laskiaismaanantaille herkkua. Sen verran kuitenkin laiskotti, että skippasin sen varsinaisen leivonta osuuden. :P

Ihan omin pikku kätösin kannoin pakastealtaasta kotiin ja asettelin pellille.

Ja koska tämä talous on täytteen suhteen jakautunut kahteen eri leiriin. Tilanne on tasan 1-1 mantelimassan ja hillon välillä. Tein sitten puolet ja puolet. Tosin mantelimassan jouduin vähän improvisoimaan...

Kaakaojauhetta, tomusokeria ja vettä.

Kermat vielä vaahdoksi ja hoplaa! Meillä mutusteltiin tyytyväisinä "laiskiaispullia". Isäntä on syönyt yhden ja on kuulemma ihan täynnä. Onneksi en enempää vaivautunut... :D

Laiskiaispulla.