Olin viettämässä työporukan kanssa koulutuksen jälkeistä virkistäytymisiltaa, joka sujui suhteellisen kosteissa tunnelmissa. Kotiin tultuani tunnelmat muuttuivat nopeasti toisiin. Villen hyvä ystävä oli edellisenä viikonloppuna tullut ratkaisuunsa oman käden kautta ja suru-uutinen oli tullut illan aikana. Nuoren ihmisen kuolema on aina koskettava tilanne ja erityisen vaikeaksi asian tekee itsemurha joka aiheuttaa lähipiirissä suuren määrän kysymyksiä, syytöksiä, vihaa, surua ja epäuskoa. Jälkeen jätetty kirjekkään ei tuonut sen enempää vastauksia kysymyksiin. Rivien välistä luettuna teko oli harkittu ja tahto kova. Tästä syystä olen hiljaa mielessäni päättänyt kunnioittaa ratkaisua kaikessa sen karuudessakin.
Sanomattakin on selvää että asia on aiheuttanut meidän pikku perheessämme paljon keskustelua, muistelua ja tunteen purkauksia puolin sekä toisin. Ensimmäiset päivät olivat melko vaikeita. Töissä pysyttelin lähinnä omissa oloissani ja ne muutamat jolle asiasta kerroin vaihtoivat aihetta salaman nopeasti. Toisaalta ymmärrän hyvin, sillä ulkopuolisen on todella vaikeata sanoa tuohon yhtään mitään. Paras ja lohduttavien reaktio on tullut rakkaalta naapuriltamme, joka ammatikseen tulkitsee tunteita eli näyttelee. Ilmeisesti ammatin puolesta vaikeidenkin aiheiden käsittely ei pelota. Itkujen jälkeen jäi turta ja turhautunut olo. Ajatukset harhailivat ja ärsytys kynnys oli vielä normaaliakin matalammalla. Tuolla ETVVVK- asenteella kävin sitten myös työhaastattelussa...sain paikan.
Perspektiiviä!!! Sitä ihminen välillä kaipaa, pudotusta maan pinnalle. Oppii arvostamaan asioita joilla on oikeasti merkitystä ja kitisemään vähän vähemmän olemattomista. Pohtimaan tilanteita sekä tunteita eri näkövinkkelistä, eikä vain perinteisesti tuijota omaa pikku napaansa. Nyt kun näiden asioiden kanssa on joutunut painimaan omassa pikku päässään olisi mielestäni enemmän kuin tervetullutta avoin keskustelu aiheesta julkisuudessa. Tilastot ovat karua luettavaa ja masennus kansantauti. Tästä huolimatta asiasta puhutaan vain pienessä piirissä kuiskaamalla ja pipoa syvemmälle silmille vetämällä. Myös tässä tapauksessa hautajaiset jäivät järjestämättä, koska kuolintapa soti perheen uskonnollisia arvoja vastaan. En edes viitsi aloittamaan paasaamaan tästä aiheesta...
Sunnuntaina 17.11.2013 järjestetään valtakunnallinen itsemurhan tehneiden muistopäivä. Illan tullen eri kaupungeissa sytytetään kynttilöitä vainajien muistoa kunnioittaen. Olemme päättäneet osallistua tähän tapahtumaan ja viettää siellä oman muistotilaisuutemme.
 |
| iltasanomat.fi / itsemurhan tehneiden muistopäivä 2012 |
Olen myös omistanut Staminan- Vartijaton kappaleen vainajan muistolle.
Oven avaimenreiästä
Näen huoneeseeni, seinällä on häkki
Samettikankaan alle jätetty mustalle linnulle
Häkki, se tyhjä on, vartijaton
Minäkö siellä?
Usko, toivo, kuolema
Vahvin löytyi lopulta
Musta lintu on vapaana
Vapaana kuin vartija
Joku taloon kadonnut on joka ikkunan lukinnut
Vain laudalla siivekäs siluetti
Ja kun se siipiään levittää
Kohti minua kääntää pään
Noudatan suurta varoa tai hämärässä
Huoneessa on pian kaksi lintua
Minäkö siellä?
Minäkö siellä?
Minäkö siellä?
Usko, toivo, kuolema
Vahvin löytyi lopulta
Musta lintu on vapaana
Vapaana kuin vartija
Myös unen ja rakkauden
Vahvan viiden veljeksen
Mustan linnun luokse jään
Huoneeseeni lentämään
Ovi on parempi avata jotta karkaa vartija
Maailmassa on lukossa aivan liikaa ovia
Enempää ei kaivata, vain ne jotka ovat lopulta
Siinä viimeisessä muurissa
Siinä viimeisessä lukossa
Usko, toivo, kuolema
Vahvin löytyi lopulta
Musta lintu on vapaana
Vapaana kuin vartija
Myös unen ja rakkauden
Vahvan viiden veljeksen
Mustan linnun luokse jään
Mustan linnun luokse jään
