Tänään oli ensimmäinen työpäivä viiteen kuukauteen venähtäneen toimettomuuden jälkeen. Mihin se aika oikein hupeni? Eilen illalla ja tänä aamuna jännitti mua kuin pientä koululaista. Illalla sain lohdutuspuheet ja kehut isännältä, jotta saisin edes muutaman silmällisen unta ennen suurta ja aikaista herätystä uuteen maailmaan. Herätys olikin sitten 4:30, varasin tarkoituksella reilusti aikaa ekan aamun seikoiluihin kun aamutoimienrytmi on luonnollisesti vähän hakusessa. Kerrankin kaupunkikin oli hiljainen, tausta huminaa lukuunottamatta. Pikkulinnutkin olivat vielä untenmailla.
Eka työpäivä meni varsin sujuvasti ja tuo asiakaspalvelu omine kiemuroineen puski taas selkäytimestä niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Olin ihan onnesta soikeana kun pääsi opettelemaan uusia asioita, jotka tuntuvat nyt hirveän loogisilta, mutta joihin ei ole aikaisemmin tullut kiinnitettyä mitään huomiota. Ihanaa taas oppia ja ymmärtää uusia juttuja eri näkövinkkelistä. Nyt kun virallisesti nimet paperissa ja työsuhde aloitettu niin ei voi muuta kuin hengähtää helpotuksesta. Ehkä tästä pikkuhiljaa pystyy taas palaamaan normaaliin moodiin ja ryhtyä suunnittelemaan tulevaa, muuta kuin seuraavaan " tukipäivään" saakka.
Happy, happy, joy, joy!
 |
| kuva: fanpop.com |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti