2013 yhteenveto

Raapaastahan vuosi 2013 kasaan pienellä yhteenvedolla...

Uuden vuoden aattona 2012 istuttiin Villen kanssa mun vanhassa kämpässä muuttolaatikoiden keskellä pimeydessä, kun joku kaikessa viisaudessaan oli sähkölaitokselta päättänyt pistää sähköt poikki. Uusi vuokralainen ei ollut tehnyt sähkösopimusta ja minä näppäränä tyttönä olin laittanut irtisanomispäiväksi kuun viimeisen. Jäi sitten muuttosiivoukset suoritettavaksi kynttilän valossa ja menoveden voimin hinkattiinkin kylppärinkaakeleita aattoiltana rakettien paukkeessa.

Pakastimen tyhjentämistä.

Uuden vuoden päivänä näkymä uudessa asunnossa oli lähes yhtä lohdullinen.

Pientä laittoo vielä.

Ihan muuttovalmis kämppä :D

Siitä se sitten lähti. Nyt on vuosi kykitty tässä 26 neliön tilaihmeessä kahden aikuisen voimin. Tästäkin vähästä on jaettu sitä kipeämmin tarvitseville. Sohvalla on majoitettu leposijaa yöksi kaipaavia ja kylppärissä on helpotuksen ja puhdistuksen hetkiä kokeneet muutkin kuin kämpän viralliset asukkaat. Vasta vuoroisesti sanitettitiloja on tullut itsekkin tässä putkirempan tiimellyksessä lainailtua yhdeltä jos toiselta.

Matkalla iltalypsylle, eikun pesulle. JEE!

Putkiremontti on nyt onneksi meidän puolesta ohi. Nyt vaan odotellaan tuota kellarin valmistumista että saadaan nämä loputkin ylimääräiset kamat nurkista pois pyörimästä. Vuosi 2013 onkin ollut aikamoista tavaroiden rahtaamista varastosta toiseen. Kovasta yrityksestä huolimatta tuo roinan määrä ei ota vähentyäkseen ja vaikka kuinka taistelisi vastaan niin minkäs sitä hamsteri luonteelleen voi. Minimalistiksi minusta ei vaan ole!

Välillä meinas mennä herne nenään asumisolosuhteista ja muistakin arjen hankaluuksista.

Katsotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan asumisrintamalle. Pääkaupunki seudulla asuntojen hinnat hipovat pilviä. Tällä hintatasolla meillä ei olisi varaa ostaa tätäkään luukkua enää. Spooky! Vaihtoehtojahan on aina, mutta minkäs teet kun työt ovat ainakin vielä toistaiseksi täällä. Katsellaan ja ihmetellään mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mielellään lottovoiton.

Kulkuneuvot 2013:

Mopo

Vader. RIP.

Marco.

Meitin Vaderille kävi miten kävi ja olimme vakuuttuneita että emme autoa enää tarvitse. Toisin sanoen Ville oli vakuuttunut, sillä välin minä huusin kuin hullu ahdistustani joukkoliikenteeseen. Ja kun yhtäkkiä tarjoutuikin tilaisuus hankkia hyvin sopuhintaan tälläinen pikkuinen Top Gear- challenge tyyppinen söpöläinen niin siihenhän oli pakko tarttua. Tämä vekkuli naurattaa mua rupuisuudellaan niin paljon, mutta voimanpelihän se on. Nyt meilläkin onkin sisäpiirivitsinä kuinka loppuun me pystytään tuo auto ajamaan, tavoite olisi kurvailla ainakin 200 000 km lisää mittariin :P eihän sille ole vielä ajettu kuin melkein kuuhun asti. Hei, hei HSL:n kausikortti...mä tuun autolla!

Reissun päällä ei juurikaan ehdittu vuonna 2013 olemaan, jos nyt ei mökillä ravaamista ja pikaista Luxemburg -Pariisi turneeta lasketa. Ikävää tuo työ siinä mielessä kun rajoittaa vapaa-aikaa niin paljon. Tässä kuitenkin kuvia matkan varrelta...

Paraisilla 2013

Luxemburg 2013.

Hawaji-bileissä.

Elämäni ekassa jäkisottelussa.

@ helsingin jäähalli.

Mökillä

Kissavahtina

Ristiinassa. Palju <3

Hämeenlinnassa jouluna.

Että sellanen vuosi. Hurjaa! Paljonhan muutakin vuosi piti sisällään, mutta enköhän mä ole niistä täällä jo aikaisemmin ainakin sivulauseessa maininnut. Pienenä uuden vuoden lupauksena tein itselleni että skarppaisin tämän blogin päivittämisen kanssa.  Jännityksellä odotetaan mitä 2014 tuo tullessaan.

Maailmassa on lukossa aivan liikaa ovia, enempää ei kaivata

Meillä on lähipiirissä olemassa epävirallisen virallinen sääntö ikävien uutisten varalle. Huonot uutiset toimitaan vasta silloin kun uutisen saaja on oman kodin rauhassa ja pystyy viestin vastaanottamaan. Ei siis pilata lomaa, reissua tai aiheuteta ahdistusta paikassa missä ei tietoa pysty käsittelemään. Valitettavasti jokin aika sitten jouduimme turvautumaan tähän sääntöön.

Olin viettämässä työporukan kanssa koulutuksen jälkeistä virkistäytymisiltaa, joka sujui suhteellisen kosteissa tunnelmissa. Kotiin tultuani tunnelmat muuttuivat nopeasti toisiin. Villen hyvä ystävä oli edellisenä viikonloppuna tullut ratkaisuunsa oman käden kautta ja suru-uutinen oli tullut illan aikana. Nuoren ihmisen kuolema on aina koskettava tilanne ja erityisen vaikeaksi asian tekee itsemurha joka aiheuttaa lähipiirissä suuren määrän kysymyksiä, syytöksiä, vihaa, surua ja epäuskoa. Jälkeen jätetty kirjekkään ei tuonut sen enempää vastauksia kysymyksiin. Rivien välistä luettuna teko oli harkittu ja tahto kova. Tästä syystä olen hiljaa mielessäni päättänyt kunnioittaa ratkaisua kaikessa sen karuudessakin.

Sanomattakin on selvää että asia on aiheuttanut meidän pikku perheessämme paljon keskustelua, muistelua ja tunteen purkauksia puolin sekä toisin. Ensimmäiset päivät olivat melko vaikeita. Töissä pysyttelin lähinnä omissa oloissani ja ne muutamat jolle asiasta kerroin vaihtoivat aihetta salaman nopeasti. Toisaalta ymmärrän hyvin, sillä ulkopuolisen on todella vaikeata sanoa tuohon yhtään mitään. Paras ja lohduttavien reaktio on tullut rakkaalta naapuriltamme, joka ammatikseen tulkitsee tunteita eli näyttelee. Ilmeisesti ammatin puolesta vaikeidenkin aiheiden käsittely ei pelota. Itkujen jälkeen jäi turta ja turhautunut olo. Ajatukset harhailivat ja ärsytys kynnys oli vielä normaaliakin matalammalla. Tuolla ETVVVK- asenteella kävin sitten myös työhaastattelussa...sain paikan.

Perspektiiviä!!! Sitä ihminen välillä kaipaa, pudotusta maan pinnalle. Oppii arvostamaan asioita joilla on oikeasti merkitystä ja kitisemään vähän vähemmän olemattomista. Pohtimaan tilanteita sekä tunteita eri näkövinkkelistä, eikä vain perinteisesti tuijota omaa pikku napaansa. Nyt kun näiden asioiden kanssa on joutunut painimaan omassa pikku päässään olisi mielestäni enemmän kuin tervetullutta avoin keskustelu aiheesta julkisuudessa. Tilastot ovat karua luettavaa ja masennus kansantauti. Tästä huolimatta asiasta puhutaan vain pienessä piirissä kuiskaamalla ja pipoa syvemmälle silmille vetämällä. Myös tässä tapauksessa hautajaiset jäivät järjestämättä, koska kuolintapa soti perheen uskonnollisia arvoja vastaan. En edes viitsi aloittamaan paasaamaan tästä aiheesta...

Sunnuntaina 17.11.2013 järjestetään valtakunnallinen itsemurhan tehneiden muistopäivä. Illan tullen eri kaupungeissa sytytetään kynttilöitä vainajien muistoa kunnioittaen. Olemme päättäneet osallistua tähän tapahtumaan ja viettää siellä oman muistotilaisuutemme.

iltasanomat.fi / itsemurhan tehneiden muistopäivä 2012

Olen myös omistanut Staminan- Vartijaton kappaleen vainajan muistolle.

Oven avaimenreiästä

Näen huoneeseeni, seinällä on häkki

Samettikankaan alle jätetty mustalle linnulle

Häkki, se tyhjä on, vartijaton

Minäkö siellä?

Usko, toivo, kuolema

Vahvin löytyi lopulta

Musta lintu on vapaana

Vapaana kuin vartija

Joku taloon kadonnut on joka ikkunan lukinnut

Vain laudalla siivekäs siluetti

Ja kun se siipiään levittää

Kohti minua kääntää pään

Noudatan suurta varoa tai hämärässä

Huoneessa on pian kaksi lintua

Minäkö siellä?

Minäkö siellä?

Minäkö siellä?

Usko, toivo, kuolema

Vahvin löytyi lopulta

Musta lintu on vapaana

Vapaana kuin vartija

Myös unen ja rakkauden

Vahvan viiden veljeksen

Mustan linnun luokse jään

Huoneeseeni lentämään

Ovi on parempi avata jotta karkaa vartija

Maailmassa on lukossa aivan liikaa ovia

Enempää ei kaivata, vain ne jotka ovat lopulta

Siinä viimeisessä muurissa

Siinä viimeisessä lukossa

Usko, toivo, kuolema

Vahvin löytyi lopulta

Musta lintu on vapaana

Vapaana kuin vartija

Myös unen ja rakkauden

Vahvan viiden veljeksen

Mustan linnun luokse jään

Mustan linnun luokse jään

Hengen ruokaa

Viime viikolla iski ihan kauhea hengellinen nälkä...ja siis nyt en puhu mistään uskonnollisista jutuista vaan kroppa sekä pää alkoi huutamaan kulttuurin perään. No yllättäen kello oli jo vaikka mitä illalla ja mistä sitä nyt sitten kulttuuria enää siihen aikaan päivästä. Vastaus oli helppo, puhelimesta tietenkin. Olin jo ajat sitten lataillut puhelimen täyteen kaikenmaailman e-kirjoja. Aloin niistä summamutikassa lukemaan yhtä...

Pitkästä aikaa törmäsin ilmiöön missä en malttanut jättää lukemista kesken, jatkoin ratikassa työmatkalla, pysäkillä, töissä tauolla ja tietenkin kotona. Koko kirja tuli luettua parissa päivässä. Miksi mä en ole aikaisemmin tajunnut että mun puhelimessa kulkee mukana kokonainen kirjasto mukana ja mullahan ei ole työmatkalla mitään muuta kuin aikaa. Ei tarvi keskittyä kanssamatkustajien turhanpäiväisiin jorinoihin/ korinoihin myöskään. Parhautta!

Sama veto tuntui jatkuvan myös toiseksi valitsemani kirjan kanssa. Lopputuloksena oli kaksi "kannesta kanteen" luettua kirjaa viikossa. Tuo on jo mullekin jonkin asteinen ennätys :D

Nyt kun työmaalla on menossa sellainen vaihe missä ei tarvitse olla kovin paljon läsnä muuta kuin fyysisesti niin pohdin myös pitäisikö mun alkaa vielä julmasti käyttämään työaikaani lukemiseen, äänikirjojen lukemiseen siis. Eiköhän se tavara löytää tiensä hyllyyn ihan yhtä tehokkaasti vaikka joku höpöttäisikin mun korvaan samalla jännää tarinaa.

Tällä hetkellä puhelimessa luvussa...

Se on kyllä jännä miten mulla tulee näitä ihmekausia...välillä luetaan ja välillä tehdään jotain ihan muuta. Tuleekohan musta ikinä tasainen ja vakiintunut ihminen? Tylsäähän se ois, joten näillä mennään.

My Day

Arkea, arkea, arkea ja siitä nyt ei ihan hirveästi kirjoitettavaa revitä, joten ajattelin tehdä tälläisen kuvapostauksen... mun päivä kuvina siis.

Herätys mukavasti klo 4:30

Naaman piirtämis operaatio.

Talvitamineissa työmatkalle.

Hiljainen Helsinginkatu.

Ei ristinsielua missään.

Oopperan pysäkillä alkoi jo näkymään kanssakärsijöitä värjöttelemässä.

Tuu jo!!!

Ranskaa ratikassa.

Töissä. Ei väsytä yhtään.

Coffee, coffee, coffee!!!

Kai se on pakko aloittaa työpäivä.

Työpopot on nähnyt paremmatkin päivänsä, rapatessa roiskuu.

Pojat päättivät tulla kaikki kerralla ja motittaa lastauslaiturin.

Houkuttelevat pöperöt ruokkiksella. Mustikkarahkaa ja mysliä.

Tipu jo!

Aseistettu ja vaarallinen.

Kauhia kiire. Virallisena valvojana tiskausprosessissa.

Putkiremontti muistuttaa olemassa olostaan kotiin tullessa.

Hyvissä ajoin kotona, karkasin vähän aikasempaa tänään kun tiedossa on vielä pitkää päivää lähitulevaisuudessa.

Aina pitää olla koukussa johonkin peliin, tällä hetkellä kierroksessa Candy Crush.

Päikkärit.

Villekin tuli kotiin. Torkun sohvalla taustapiruna toverin pelaillessa.

Kynttiläillallista odotellessa telkkarin ääressä.

Nakkisoppaa, nams!

Iltalenkille ja lisää vaatetta päälle.

Naapurin nouto matkaan mukaan.

"Saanko mäkin tulla?"

Toivo.

Koirapuistossa, jossa pimeätä kuin tontun takapuolessa.

Koiravahtina kauppavisiitin aikana.

Katutaidetta Kalliossa. Lampun sisällä nestettä joka hehkui pimeässä. En saanut parempaa kuvaa.

Luovuttanut lenkkeilijä.

Katumuotia Kalliossa, mallina toimi rakas naapurimme "kesämies".

Home Sweet Home

Sohvalla BB:n tuijottelua.

Kohta koisimaan.

Millanen päivä sulla on huomenna? Mulla on ihan normipäivä.