Keep calm and gather your minions

Kirjoittelin viime vuonna näihin samoihin aikoihin tavarasta eroon pääsy projektistani. Tuo projekti on jatkunut enemmän tai vähemmän aktiivisena koko vuoden ajan. Olen pyrkinyt aina ajan salliessa vähentää ympärilläni vellovan tavaran määrää ja pikku hiljaa nämä ponnistukset alkavat myös tuottamaan tulosta. Hommaa riittää silti!

Alkuvuosi on aina hyvää aikaa tehdä uusi lupauksia paremman elämän toivossa ja niin tein minäkin. Tänä vuonna on siis tarkoitus keskittyä minimalistisen elämän tavoitteluun entistä tiukemmin. Tähän apua toi seminaari mihin osallistuin hyvän ystäväni kanssa jokusen aika sitten. Suomen ammattijärjestäjien organisoimassa päivässä kävimme kuuntelemassa luentoja teemalla "Kuinka paljon on tarpeeksi?"

Luentoja oli vaatekaapinsisällöstä, lapsi perheen arkeen sekä sisustukseen. Lisäksi päivän päätteessä kävi luennoimassa Tavarataivas elokuvan ohjaaja sekä päätähti Petri Luukkainen omasta extreme-projektistaan. Mitään maailmaa mullistavaa tietoa ei tullut, mutta kuitenkin se antoi taas kipinän panostaa entistä enemmän projektiin. Myös ajatus siitä että laskisi kaikki tavarat mitä omistaa oli mielenkiintoinen. 1000, 10 000 vai peräti 100 000 tavaraa. Ei ole temppu eikä mikään listata tuhat tavaraa joita ei ole vuoteen käyttänyt taikka joihin ei ole edes koskenut. Mutta jos ajattelee tuota listaa euroina, eli yksi tavara olisi yksi euro niin johan alkaa motivoida tekemään asialle jotain. Tuhannelle eurolle keksin vielä helpommin käyttöä!

Ensitöiksemme seminaarista kotiin palattuamme kävimme ystäväni kanssa yhteistuumin vaatekaappini kimppuun. Pois kaikki sellainen jota ei ole vuoteen käyttänyt, liian pienet, liian isot (yeah right!) tai muuten vaan vaatteet josta oli aika ajanut ohi. Hyvä ystävä on tässä oiva apu, hän osaa olla se tuomari joka puhuu järjen äänellä kun omat tunteet ottavat vallan ja jää fiilistelemään vaatekappeleeseen liittyviä muistoja. Ei ne muistot kuitenkaan mihinkään häviä vaikka vaate joutaa pois kaapista tilaa viemästä. Vaatekaapin suhteen pakkasin poisheitettävät kahteen pinoon, roskiin ja hyväntekeväisyyteen. Vaatteiden myynti kirpputorilla sekä sosiaalisen median kautta on mielestäni maailman tuskastuttavinta hommaa, joten mieluummin otan hyvän mielen hyväntekeväisyydestä rahan sijaan. Operaation jälkeen vaatekaappi alkoi näyttämään siltä että sieltä aamukiireessä jotain löytääkin, eikä pinot vyöryä päälle oven avatessa.

Siinä vähän hyväntekeväisyyteen.

Loppupeleissä vaatekaapista poistui kahdeksan muovikassillista tavaraa. Ja tuosta tempauksesta on jo useampi viikko aikaa, enkä todellakaan ole kaivannut vielä yhtäkään vaatekappalletta ja tuskin tulen kaipaamaankaan. 

Muiden tavaroiden kohdallaa olen myynyt niitä facebookin kirppissivustoilla mahdollisimman pilkkahintaan. Ideana on siis päästä tavarasta eroon, ei niinkään tehdä sillä hillittömiä voittoja. Ihan mielenkiinnosta olen kuitenkin kirjaillut ylös nyt myymieni tavaroiden hintoja. 11. tammikuuta aloitetun projektin aikana on kertynyt ns. ylimääräistä rahaa n. 100€. Ja tämä ei todellakaan ole vaatinut sen suurempia ponnistuksia kuin muutamana päivänä viikossa naamakirjan päivittämistä parilla kuvalla. On myös ollut viikkoja jolloin en ole ehtinyt laittamaan tikkua ristiin asian eteen. Ja mikä parasta...TAVARA NURKISSA VÄHENEE!!!

Koska ystäväni oli auttamassa minua täällä, lupasin vastavuoroisesti mennä auttamaan häntä omassa projektissaan. Hänellä on vielä asteen verran massiivisempi projekti menossa. Omakotitalon tyhjennys. Sovimme että menen yhdeksi viikonlopuksi hänen luokseen ja ryhdymme käymään kaappeja läpi. Näin siis myös teimme. No ensimmäiseksi voi sanoa että yksi viikonloppu ei riitä mihinkään, mutta saimme sentään jotain aikaan. Vaatekaappi tyhjeni myös tuossa osoitteessa radikaalisti, huoneita rumsteerattiin uuteen uskoon sekä sekaisin olevat tavarat saatiin siitisti omiin laatikoihinsa jatkokäsittelyä varten. Myös tässä tapauksessa ystävän tuki oli tarpeen, on hyvä olla joku joka pystyy ajattelemaan asioita rationaalisesti mutta kuitenkin ymmärtää asioiden taustat.

Pidän koko ajan mielessäni ja tarkkailen että asuntoon ei tule yhtään enempää tavaraa kuin sieltä poistuu. Jos ostaisin jonkun tuotteen on sen hyvittääkseni minun luovuttava mielellään kahdesta tavarasta. Ruokaa ja vessapaperia ei tässä yhtälössä lasketa, koska ne poistuvat asunnosta luonnollisesti ;) Tämä ajattelumallini joutui tosin pari viikkoa sitten koetukselle,syynä perintötavarat. Ville kävi hakemassa loppuvuodesta edesmenneen ystävänsä tavarat. Säilytystilojen puutteen vuoksi ne luonnollisesti löysivät tiensä olohuoneen (yksiömme ainoa huoneen) lattialle. Siinä sai sitten tämä tyttö hetken pidätellä henkeään ja laskea kymmeneen miettiessään miten tähän oikein pitäisi reagoida. Jokin sisälläni huusi ja kirkui "EEEEEIIIII!!!! Ei yhtään lisää tavaraa!!!!", mutta samalla näkee kuinka itselle rakas ihminen on hajalla käydessään läpi tavaroita joihin liittyi paljon kysymyksiä sekä ristiriitaisia tunteita. En siis voinut tehdä muuta kuin olla tukena vaikeassa prosessissa ja yrittää pysyä positiivisena sekä kannustavana. Väkisinkin meinasi itsestä liikutus ottaa vallan tavaroita läpikäydessä. Seuraavina päivinä ajatukseni valtasikin pohdinnat miten tällaisiin tilanteisiin ja tavaroihin tulisi ylipäätänsä suhtautua. Aikaisempaa kokemusta ei tietenkään ole ja jotenkin pystyisin suhtautumaan tilanteeseen paremmin jos kyseessä olisi esim. isovanhempieni perimistö, mutta nuoren ihmisen...en nyt vaan pysty kääntämään ajatustani asian ympärille. Ymmärrän sen että kun suruaika on vielä päällä niin tavaroista ei pysty luopumaan, eikä pidäkkään. Mutta helpottaako suru jos ne pakkaa siististi varastoon, vaan valtaako se aina uudestaan kun varastolaatikon avaa. Erityisesti tunteita herättävät nyt vaatteet, ne kun ovat niin henkilökohtaisia.

Ehkä aika tuo tuohon vastauksen. Sillä välin jatkan sitkeästi oman projektini kimpussa. Välillä meinaa totaalinen turhautuminen iskeä, mutta yritän malttaa mieleni. Eipä ole juuri tullut shoppailtua ja tämä sopii myös tämän vuoden toiseen teemaani supersniiduilun, mutta siitä lisää myöhemmin ;)