Master, Monday ja Mopo

Tänään tuli suoritettua vapaapäivän kunniaksi pientä kevät siivousta. Jälleen kerran minulla oli oma lehmä poikittain ojassa. Tuo parviprojekti on jumahtanut alkutekijöihinsä ja ajattelin että jos kuositan kämpän niin ehkä sekin nytkähtää vähän niinkuin omalla painollaan eteenpäin. Vähän niin kuin visuaalista markkinointia isännälle. Illalla Ville myönsi että nyt alkoi taas kiinnostaa tuo parven kuntoon saattaminen. YES! YES! YES! All hail the Master of Puppets aka ME!!! Eipäs kuitenkaan nuolasta ennen kuin tipahtaa ja tyytyväisiä ollaan vasta kun rankansa voi oikaista vihdoin omassa punkassa.

Illalla lähdettiin vähän mopoilemaan ja poikettiin samalla vaanimaan rautakaupassa yksiä kaakeleita tuohon keittiön välitilaan joihin iskin silmäni netissä. Tuli vähän äkkilähtö ja valmistautuminen mopoiluun suoritettiin lennossa. Olin juuri tullut suihkusta kun Ville ilmoitti, että nyt mennään. Joku ihme ajatuskatko siinä sitten kävi ja päätin jättää hiukset auki liikenteeseen. Voi helvetin perkele! Tukka on niin takussa ettei mitään rajaa ja tuulen vireessä kypärän sisällä oli aina joku suortuva suussa tai nenää kutittamassa. Ja joo, kieli ei vieläkään yletä kuittaamaan nenänpään kutinaa. Vaikka kuinka yritti kypärää päähän asettaessa sukia suortuvat sivuun niin aina sieltä joku erilainen nuori löysi tiensä näkökenttään. Letti on se ainoa ja oikea tapa, nytpähän tiedän.
Samalla reissulla poikettiin myös Regatassa kaffilla.

Mopo ja Regatta.

Makkaraa, pullaa ja kahvia. Ravintoympyrä taas kohdallaan :D

Makkaran paistopiste.

Meillä oli omat viihdykkeet paistopisteellä. Vastapäätä istui ilmeisesti Japanilainen pariskunta lapsensa kanssa paistamassa makkaraa. Hieman huvitti kun niillä oli pientä taistelua tuon paistamisen kanssa, teki mieli jo vähän neuvoa että mihin kohtaa nuotiota se nakki kannattaa laittaa ottamaan väriä. Ilmeisesti ottivat meistä mallia ja alkoihan se jauhonakki lämpeämään silläkin puolella. Ilmeet olivat myös huvittavia kun oli aika maistella tuota Suomalaista herkkua. Ei kehdannut tuijottaa, mutta sivusilmällä tuli seurattua ja hymyiltyä.

Kyllä se kesä sieltä tulee!!!

Ohops!

Tuosta notskista taisi lentää joku kipinä. Aika herkkää materiaalia nämä ajokamat on näköjään tulen suhteen. Ei ehkä parhaat varusteet avotulen lähellä siis jatkossa. Kai mun pitää virkata joku kiva kukkanen tuohon paikaksi. :D

Illalla päästiin ajelemaan vähän vielä lisää, tällä kertaa autolla kun kauppan kassalla Ville huomaa jättäneensä lompakon töihin. Ei siinä muu auttanut kun kurvailla takaisin työpaikan suuntaan jotta saadaan evästä pöytään  myös kotonakin. Ajelu reissu siis vähän venahti ja nyt silmät ristissä kotona.