Edellisen postauksen viimeisessä kuvatekstissä toivottelin rakkaalle rempparassille rauhallista lepoa. No ei käynyt sitten se toive toteen. Viime viikon ainoan vapaapäivän iltana tuo rauha järkkyi. Pihalta alkoi illalla kuulumaan outoa meteliä, ja Ville nyt on sattuneista syistä ollut vähän neuroottinen moottoripyöränsä suhteen, niin päätettiin lähteä pienelle iltaköpöttelylle kiskalle ja samalla tarkastamaan metelin lähde. Pihalle saavuttuemme yritimme paikallistaa metelin...eih, tuolta kuulu mitään, mopo on siis kunnossa! Mutta tuolla on jotain tyyppejä tonkimassa autoa....EI SAATANA SE ON MEIDÄN AUTO!!! Ruvettiin siinä sitten huutelemaan että mitähän helvettiä kaverit on tekemässä. Vastaus oli tyly..."vittuako se teille kuuluu, tämä on meidän auto!" Tässä vaiheessa viimeistään alkoi keittämään. Erinäisen sanaisen vaihdon jälkeen, kaverit eivät tuntuneet luovuttavan. Samassa rytäkässä naapuri tulee pihalle ja pyydämme sen soittamaan poliisin, kummallakaan ei tietenkään ollut puhelinta mukana. Koska tilanne vaikutti uhkaavalta yritti Ville kovasti patistaa mua takaisin sisälle. Turhaan! Toinen kavereista ymmärsi yskän ja lähti karkuun kantamusten kanssa, mutta toinen jäi vielä aukomaan päätään. Kun se vihdoin kääntyi kannoillaan huomasin sen kainalossa mun kypärän ja ajotakin. Sitten mun päässä vaan napsahti! Huusin menemään "Saatanan nisti! Nyt vittu se kypärä takaisin!" Ja Ville yhtyi kuorossa samaan lauluun. Oltiin jo lähtemässä sen perään kunnes se rupesi kaivelemaan taskujaan ja uhkasi päästää meistä ilmat pihalle. Aikamme kun rähjättiin niin että koko mäki raikasi niin se paskiainen yritti heittää meitä sillä kypärällä. Ei osunut ja suojavaruste kieri koko mäen alas. Sanomattakin selvää että se oli sitten sen tarun loppu. Taisi kuitenkin johonkin hermoon mein raivoaminen osua, sillä ajotakkikin lensi vielä kaaressa läheiseen pusikkoon. Tässä vaiheessa Ville säntäsi vorojen perään ja patistin vielä poliisien kanssa puhelua lopettelevan naapurin sen avuksi. Itse palasin autolle tarkistamaan vahinkoja ja poruhan siinä sitten pääsi kun näki sen hävityksen. Kamat revitty pitkin pihaa ja pelkääjän puoleinen ikkuna paskana. Poliisit tulivat suhteellisen pian paikalle, mutta sen verran oli molemmat shokissa ettei pystytty antamaan kunnon tuntomerkkejä tai sanomaan oikein muutakaan. Toisen poliisin asenne oli mielenkiintoinen.."tämä on tälläinen asuinpaikan valintakysymys!" Ja MITÄ VITTUA??!!!?? Missä vaiheessa siitä on tullut ihan ok, että sun autoon saa murtautua tai mopoa pistää paskaksi mennen tullen? Ihan vitun sama missä sitä asuu, pitäiskö asialle aktiivisemmin tehdä jotain noin ammatin puolesta? Ihan nyt vain ajatuksena....
Ei siinä auttanut sitten enää muu kuin alkaa keräilemään loppuja kamoja kasaan autosta, ja siirtää ne sisätiloihin. Onneksi on ihania naapureita jotka tulivat paikalle auttamaan ja lohduttelemaan. Yksi tarjosi minulle myös autoaan lainaksi seuraavan päivän aamuvuoroon, kun kuuli soperrukseni asiasta itkun keskeltä. Takapenkillä oli mm. vakuumisäkki joka odotti heittämistä varastoon. Sinne oli pedattu pari päiväpeittoa sekä talvitäkit. Niitä takaisin taitellessa sain itselleni kanssa matkustaman. Naapureiden kanssa jutellessa rupesin tunnustelemaan että onko mun hupparin taskusta putoamassa jotain....ei, mulla ole tässä taskuja. Mikäs helsvetin mustaa tossa on? Ja kun koskin siihen niin tuntui se samalta kuin siskoni nahkakissat...lähti muuten aika iloisessa kaaressa huppariin tarttunut lepakko asfalttiin. Pientä kiljumista ja jälkeen päin anteeksi pyytelyä pikku otukselta. En ole aikaisemmin nähnyt lepakkoa luonnossa ja en välttämättä olisi nytkään välittänyt nähdä noin läheltä.
Sanomattakin selvää että ton tilanteen jälkeen ei ihan heti tullut uni silmään, kun kroppa kävi kierroksilla. Kysyin että löytyykö meiltä mitään alkoholipitoista rauhoittavaa...eipä ollut muuta tarjolla kuin viiniä, mistä mä saan ihan hirveen hedarin kulauksestakin, kirkasta ja virkistyspäiviltä lahjaksi saatu kallis konjakkipullo. Konjakkia siis... Istuskeltiin sitten hetken yötä pihassa tuijottelemassa auton raatoa ja naama irvistellen maistelemassa konjakkia. Hyi yök, en ole fani! Sain loppujen lopuksi tunnin verran nukuttua ennen kuin kello soitti seuraavaan päivään. Voin kertoa että olin töissä vähän vähemmän iloinen ilmestys. Töiden jälkeen poliisilaitokselta hakemaan rikosilmoitusta ja tutkimaan tarkemmin mitä muuta autosta on kadonnut. Johan sitä tuli käytyä samaisessa mestassa edellisenä päivänä hikipäässä hoitamassa passihakemusta. En halua tutustua siihen laitokseen enää yhtikäs enempää, kiitos nam!
 |
| Seuraavana päivänä jo vähän siistittynä. |
Tämän tapauksen jäljiltä on taas aikamoiset inhot näitä laitapuolen kulkijoita kohtaan, ei mitään sympatia! EI YHTIKÄS MITÄÄN! Jotenkin niin vitun kypsä tähän touhuun ja muutenkin, niin kuin tässä ei olisi ollut vastoinkäymisiä viime ajoissa tarpeeksi ja jaksaminen koetuksella! Käytiin eilen ajamassa Vader viimeiselle matkalleen romuttamolle. Itse en enää halunnut ton tapahtuman jälkeen sen puikkoihin astua. Nyt ollaan siis vaan mopon ja satunnaisten laina-autojen varassa ja sehän vittuttaa meikäläistä kuin pientä liito-oravaa avohakkuu aukealla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti