Luxemburg!!!!

Tasan kaksi viikkoa sitten istuin Luxemburgilaisessa asunnossa kaivelemassa päiväunien jättämää unihiekkaa silmistäni ja valmistautumassa illan rientoihin sekä kaikkeen siihen mitä tuo kymmenen päivän reissu tulisikaan pitämään sisällään. Kaikki oli uutta ja ihanaa, kauan odotettu loma oli käsillä. Nyt istun jälleen Kallion kolossani ja fiilikset eivät voisi olla kauempana toisistaan. Kaksi isoa matkalaukkua lojuu lattialla puolittain purettuna ja täyttävät koko kämpän. Huomenna pitäisi mennä takaisin töihin, laskut pitäisi maksaa ja blaa, blaa, blaa. Kiinnostaa kuin kilo kiviä!

Siksi onkin aiheellista palata hetkeksi lomatunnelmiin kuvien muodossa..ja niitä muuten sitten riittää!

Lomafiilistä tuli nostatettua heti töistä pääsyn jälkeen laittamalla kynnet kuosiin. Kun pariin viikkoon ei tarvinnut huolehtia viisisenttisen nyppimisestä tasaiselta pinnalta niin pystyi laittamaan vähän järeämmät lisäkkeet sormien jatkeeksi.

Kesäkissan raapimisvälineet.

Illalla lähdettiin Villen kanssa vielä loman kunniaksi ulos syömään. Päätettiin testata Hans Välimäen Midhill burgeri mesta. Ruoka oli ihan jees, vaikka sitä sai odottaa melko kauan samoin kun muutkin ravintolan asiakkaat. Hetken jo ehdittiin ihmettelemään miksei tässä ravintolassa kukaan syö, vaikka olimme saapuneet eri aikoihin. Palvelusta ei voi kyllä sanoa oikein mitään muuta hyvää kuin että se oli ystävällistä. Koko aika meni lähinnä odotteluun. Jälkkäriäkin olisimme ottaneet jos joku olisi sitä vaivaantunut kysymään. Viimeinen niitti tämän kokemuksen arkkuun oli että meitä laskutettiin kolmesta oluesta vaikka yksi saatiin. Ei jäänyt kovin hyvä maku suuhun. En siis voi suositella, ja olisin kertonut tämän myös eat.fi sivustolla jos ravintoloitsija olisi sen sinne sallinut tehtäväksi. Ilmeisesti tähän on syynsä.

Lomanaloitusdrinksut.

Johtuiko täpinöistä ja myöhään jätetystä pakkaamisesta, mutta yöunet jäivät alle kahteen tuntiin kun aamulla piti suunnistaa ennen kukonlaulua lentokentälle. Kauan odotettu Luxemburg-Pariisi-tour vihdoin alkoi. Ensimmäiset pari päivää meidän majatalon isäntäpari oli paikalla ja täten kyyditys lähiseudun maisemiin meni mukavasti ykstityisautoillen. Ja kun paikallisten matkassa mennään niin tulee päästyä paikkoihin mistä ei matkaoppaissa pahemmin mainita.

Iltakävelylle Luxin metsiin.

Vähän karumpaa maastonvaihtelua mitä normaalisti Suomessa.

Niin iso kivi ettei mahtunut kokonaan kuvaan.

Aivan upeita maisemia.

Tästä vähän eteenpäin löytyi Luxin eka geokätkö.

Vanhaa rautatietä pitkin takaisin autolle.

Ville tyytyväisenä kun pääsi Mersun puikkoihin.

Ja koska keski-euroopassa seikkaillaan, ei voi ohittaa sitä tosiasiaa että 40-luvulla oli vähän maailman kirjat sekaisin. Noissa metsämaisemissakin käytiin silloin veristä sotaa, joka vaati veronsa. Vierailu hautausmaalla sai todella tajuamaan millaisesta määristä ihmisiä oikein puhutaan.

Yhdysvaltain armeijan hautausmaalla Kenraali Patton johtaa edelleen joukkojaan, reissun aikana tuli myös katsottua herran nimeä kantava elokuva. Suosittelen!

Valkoisten ristien määrää ei tahtonut pystyä käsittämään.

Saksalaistenkin hautausmaalle ristejä riitti. Tosin saksalaisella tehokkuudella oli yhdessä ristissä neljän sotilaan nimi.

Yhtenä iltana yritettiin etsiä vielä yhtä majapaikan lähellä sijaitsevaa geokätköä, mutta se oli jemmattu sen verran hyvin ettei meitin silmiin osunut kovasta etsimisestä huolimatta.

Voodoo-kätkön saloja tutkimassa.

Tämä asumus ei sovellu korkeanpaikan kammoisille.

Sekalaisia kuvia itse kaupungista, niin rotkosta kuin ylhäältäkin tarkasteltuna. Korkeuseroa oli ihan mukavasti...rotkon pohjalta takaisin kaupungille oli viidentoista kerrostalo kerroksen verran. Ja kyllä, kiivettiin portaat missä tuli päädyttyä tuohon lopputulokseen. Hissi oli rikki.

LuxenBURGER! Ja juomana Lady Gaga....suomessa tunnetaan paremmin nimellä kossu-battery.

Pitää paikkansa ;)

Luxemburgista ei voi sanoa muuta kuin että ihan uskomattoman kaunis ja siisti kaupunki. Hintataso huiteleen vähän alle kotimaan, mutta ei mikään hullun halpa paikka ole kuitenkaan. Täällä yhdistyy Ranskan ja Saksan parhaat puolet. Ja en voi tarpeeksi painottaa siisteyttä...koko reissun aikana nähtiin yhden käden sormilla laskettava määrä laitapuolen kulkijoita. Joten oli aikamoinen kultturishokki palata kotiin Kallioon. Pistää väkisinkin miettimään vaihtoehtoisia elämän viettotapoja, onko se kämppä Suomesta sittenkään se mun juttu? Sen verran saatiin inspiraatiota tästä reissusta että ollaan syksyllä menossa Ranskan alkeiskurssille työväenopistoon. Josko se seuraava reissu sujuisi paremmin kun kielimuuri ei ole niin iso kompastus.

Tässä tälläinen lyhyt katsaus reissuun...lisää tulossa.