Aukkoja sivistyksessä

Avasin tänään iltapäivälehtien verkkosivut ja heti silmille lävähti otsikko "Margareth Thatcher on kuollut". Ihan peruskoulupohjalta tiedän sen verran, että Thatcher oli aikoinaan Britannian pääministeri. Sen tarkempaa analyysia tai tietoa poliittisista teoista en sitten pystykkään sanomaan. Onneksi nykypäivänä lähes kaikista merkkihenkilöistä on tehty elokuva ja illan suunnitelmaan kuuluukin nyt elämänkertaelokuvan The Iron Lady vaaniminen. Toivottavasti sen jälkeen ollaan vähän paremmin kartalla rautarouvan saavutuksista.

Tämä aukko sivistyksessä saikin minut miettimään omaa historian tietämystäni, joka viime aikaisten uutisten valossa tuntuu vähintäänkin puutteelliselta. Olen tullut tulokseen että minulta puuttuu aika olennainen palanen tuosta 50-luvusta aina 2000-lukuun saakka, jolloin oma kehitys pääsi siihen pisteeseen että alkoi ymmärtämään asioista ilman sen tarkempaa selittämistäkin. Olen kyllä kiinnostunut historiasta ja pidän kovasti dokumenttielokuvista. Täten olen yrittänyt sivistää itseäni mahdollisimman monista eri aihealueista niin tekniikasta kuin historiastakin.

Kävin oman peruskouluni kultaisella 90-luvulla, jolloin silloinen lähihistoria ei ollut ehtinyt vielä opetusohjelmiin mukaan. Maailma on muuttunut aika paljon noista ajoista ja uskon että koulussa käydään nykyään asioita perusteellisemmin läpi mitä omana aikanani. Jotenkin tuntuu siltä että oma saamani oppi jäi toiseen maailman sotaan ja sen jälkeen käsiteltiinkin vain hajanaisia ja ns. turvallisia aihealueita sieltä täältä. Muistan elävästi historian opettajani sanat..." no kun en virallisesti saisi puhua tästä, mutta yritän selittää jotenkin". Neuvostoliiton kaatuminenkin kuitattiin meille vaan että nykyään se on sitten Venäjä. Sen tarkempaa selitystä tilanteesta ei tarjottu ja tuskin sitä sen ikäisenä oli ymmärtänytkään. Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu että kaikki asiat mitkä liittyivät politiikkaan ja sen eri puoluekantoihin lakaistiin maton alle ja niistä ei oppitunnella höpisty. Tästä johtuen politiikka eri ryhmittymineen on alkanut aukeamaan minulle vasta viime vuosina. Myös maantiedon tunnilla meille todettiin että Unkarin ja Kreikan välistä aluetta ei tarvi sen tarkemmin opetella kun ne tulevat muuttumaan vielä niin moneen kertaan. Osa syy oli varmaan myös ettei koulun varastosta löytynyt yhtään edes sinnepäin olevaa karttarullaa. Internetistä kukaan ei silloin vielä tuppukylän ala-asteella ollut vielä kuullutkaan.

Voi olla että lukio olisi tarjonnut apua näihin oman historian aikajanani vajavaisuuksiin, mutta muuten ajatellen se olisi ollut ja on edelleen meikäläisen kannalta se vihoviimeisin paikka opiskella. Kauppiksessa kuitenkin otettiin pikkaisen erilainen lähestymiskanta maailman tapahtumiin. Meillä oli  ollut lyhyt päivä koulussa ja menin kotiin (ihka ekaan omaan kämppääni) ja olin menossa ottamaan päiväunia. Television yläreunassa alkoi pyörimään teksti ylimääräisestä uutislähetyksestä. Tällä kertaa uteliaisuus vei voiton uneliaisuudesta ja kun uutiset vihdoin alkoivat, ei väsyttänyt enää yhtään. Kyseessä oli siis tapaus World Trade Center. Seuraavana päivänä koulussa odotettiin käytävässä kansainvälisen talouden tunnin alkamista kun opettaja marssi paikalle hullun monistepumaskan kanssa ja hymy korvissa. Tunti alkoi kysymyksellä "tapahtuiko eilen jotain jännää?" Ja siitä ammennettiinkin aihetta vielä moneksi viikoksi eteenpäin.

Ei kai tässä auta muu kuin paikkailla aukkoja sivistyksessä nykyaikaisilla välineillä. Esimerkiksi Netflixistä löysin minisarjan The Kennedys, joka kuvasi Kennedy-suvun elämää myös ennen ja jälkeen sen oleellisen John F. Kennedyn presidentin viran. Samalla taas hahmottui vähän tarkemmin muutama kohta yhdysvaltain historiassa. Myös elokuva Hitler: Pahan nousu antoi vastauksia kysymykseen, miten valtaanpääsy oli ylipäätänsä mahdollista. Dokumenttielokuvat kunniaan!

Täällä ryhdytään nyt katsomaan Rautarouvaa, josko se auttais vähän tähän tyhmään fiilikseen!