Wappuja!

Vappu sujui täällä hyvin rauhallisissa merkeissä. Aattoiltana kävimme nopeasti pyörähtämässä keskustassa katsastamassa vappuhulinoita turvallisesti autosta meininkiä tarkkaillen. Tuli bongattua myös karnevaalikulkue joka pyöri myös kymppiuutisten loppukevennyksessä. Kun letkassa kököttäminen sekä suljetut kadut alkoivat kyrsimään siirryimme kotiin herkuttelemaan omilla eväillä. Ville oli myös käynyt hakemassa mulle Baileysia...hieno mies!

Wapun tähtitortut!

Viimeisimmän Koristeelliset Kakut- lehden mukana tuli pari tähtimuottia ja pitihän niitä vähän kokeilla. Askartelin jo tutuksi muodostuneen pops-taikinan ja iskin sen isompaan tähtimuottiin. Ajatuksena oli että tähtöset saisivat vielä valkosuklaasta kuorrutteen, mutta kun onnistuin näppäränä tyttönä polttamaan suklaat pohjaan niin se siitä sitten. Marsipaanista pikku muotilla lisää tähtiä ja valmista tuli.

Lisäksi ostin kaupasta pelkästään näönvuoksi pari tippaleipää vaikka niitä ei maulla ole pilattu. Myös toinen satsi itse tehtyä simaa valmistui juuri ajoissa. Tällä kertaa laitoimme lisämausteeksi tuoretta inkivääriä ja lopputulos oli todella hyvää.

Vappupäivänä nukuttiin pitkään ja kun vihdoin pääsi sängystä ylös niin oli ilo huomata kuinka upea ilma vallitsikaan. Päätettiin siis lähteä kesän ensimmäiselle moporeissulle. Eväät reppuun ja kahvia termariin. Suunnaksi otettiin Porkkala. Itselläni ei ollut hajuakaan missä moinen mesta sijaitsee ja kun kevään ensimmäistä kertaa oli mopon kyydissä niin ei se ollut kovin miellyttävää. Kypärän sisällä oli aikamoinen kitinä koko menomatkan..."joko ollaan perillä? onko vielä pitkä matka? voidaanko pysätä?" Tämän siis aiheutti se että oudokseltaan hyvän ajoasennon löytäminen oli vähän hankalaa ja lihas toisensa jälkeen alkoi leipoa kiinni. Lisäksi hitusen liian pieni kypärä toisti jokaisen töyssyn oikein mukavasti otsaan. Sen verran mulle annettiin koordinaatteja, että Kirkkonummen lähellä. Lueskelin toiveikkaana tien varresta kylttejä. Kirkkonummi 10...joo kai mä kestän! Kirkkonummi 5....ei saatana, ei pysty!!! Pakko pysähtyä! Onneksi perille päästyä maisema kruunasi vaivan.

Perillä!

Piknik eväät, folioissa tortilloja.

Ajokamoissa rannalla

Ihanat maisemat

Reppu ja reissumies.

Mopo

Pelottava Motoristi.

Kotia kohti.

Paluu matka sujuikin sitten leppoisammissa merkeissä kun oppi taas olemaan. Lisäksi vatsa täynnä hyvää ruokaa ja poskipäät punaisena auringosta, niin mikäs siinä oli tarakalla kököttäessä. Toki takapuolessa edelleen tuntui tärinän ja töyssyjen antama selluliittihoito. Ja en epäile yhtään etteikö tuntuisi vielä huomennakin. Kotimatkalla poikettiin myös Kaivarin rannassa katsastamassa millaista menoa oli tarjolla. Ruuhka vaan oli kovin kova, joten se reissu jäi suunniteltua lyhyemmäksi. Kotiin lepuuttamaan reissussa rähjääntynyttä olemusta.

Ei se nyt tietenkään tässä kuvassa niin pahalle näytä mitä se oikeesti oli.

Kaupungissa pörrätessä mun hommaksi jäi mopon pörinästä hypnotisoituneille pikkupojille vilkuttelu. Hauskoja tapauksia. Jälkikäteen ajateltuna, koville otti mutta kivaa oli. Hyvä ja suht selväpäinen vappu oli siis meillä!