Voiko vitukseen kuolla?

Eipä ole pitkään aikaan joutunut miettimään sitä että voiko vitutukseen kuolla? Vanhassa duunissa se nyt oli päivittäinen dilemma, mutta nyt jälleen piti palata tämän ikuisuus kysymyksen ääreen. Ja olen tullut siihen lopputulokseen, että kyllä voi. A) joko sinulta katkeaa joku olennainen elämää ylläpitävä suoni päästä kun ottaa niin kovasti pannuun tai B) teet suutuspäissäsi jotain niin tyhmää että se osoittautuu kohtalokkaaksi. Meillä taisteltiin viikonloppuna tuon B-vaihtoehdon kimpussa.... Nyt alkaa jo pikkaisen helpottamaan, vaikka vieläkin ketuttaa ja ankarasti.

Vähän taustoja:

Heinäkuu 2012 -  Moottoripyörä varastetaan keskellä päivää pihasta.

Vakuutusyhtiö vaatii kuukauden odotusajan jolloin toivotaan pyörän löytyvän. Ollaan huolesta hysteerisenä, vaivutaan epätoivoon, etsitään kuumeisesti ja kaikkea siltä väliltä.

3 Viikkoa tapahtuneesta. Pyörä löytyy jonkun s**tanan sekakäyttäjä n*sti p*skiaisen alta. Onneksi muuten kunnossa, mutta virtalukko paskana.

Vakuutusyhtiöön ilmoittelua, taistelua ja pajalle korjaukseen.

Elokuu 2012

Neljän viikon odottelun jälkeen virtalukko saapuu vihdoin. Ja pyörä saadaan takaisin käyttöön. Alku kankeutta ja neuroottista suhtautumista havaittavissa...mistään ei voi olla varma kun on ollut kateissa ja sillä välin on voinut sattua vaikka mitä ja muutoksia tehtynä.

Vahingosta viisastuneena pyörään hankitaan lukko jarrulevyyn.

Luulisi että nyt ollaan tarkkana...ja paskat. Sama pää kesät talvet ja avain unohtuu virtalukkoon ja siitä jonkun ohikulkijan taskuun. Vakuutusyhtiö ei tykkää hyvää.

Marraskuu 2012

Ajokausi ohi ja pyörä talvisäilytyksessä systerin autohallissa muiden mopojen kanssa rivissä. Sen verran kuitenkin jotain kiinnostanut, että ainoana pyöränä koko rivistä pressut revitty irti ja virtalukkoa yritetty ronklata auki. Pyörä siirrettiin marraskuussa klubin talliin turvaan, jossa se saikin sitten rauhassa pötkötellä kevääseen saakka. Samassa aika kului siihen kun kuljetta suli marraskuussa suoritetusta siirtoreissusta.

Huhtikuu 2013

Pyörän nouto talvisäilytyksestä. Siirretään varmuuden vuoksi säilytykseen Villen duunipaikan autohalliin. Sieltä kautta aina ajelemaan, ei maailman optimaalisin ratkaisu. Menee vähän koko hommasta pointti kun eka pitää mennä autolla töihin ja sitten vasta pääsee pörräämään.

21.5.2013  Mopon nouto lukkojen uudelleen sarjoituksesta. Vakuutusyhtiön pitäisi olla nyt tyytyväinen. Lisäksi jarrulevyssä on lukko aina kun ollaan paria metriä kauempana pyörästä.

22.5.2013 Virtalukko väännetty yön aikana auki asentoon. Meidän ja naapuri talon mopot kaikki siistissä rivissä ja tämä siellä keskellä. Muihin pyöriin ei oltu koskettu.

25.5.2013 Illalla ajelulle lähdössä ollessaan Ville huomasi että virtalukko on lyöty alhaalta paskaksi edellisen yön tai päivän aikana. Virrat tulivat mopoon, mutta ei muuta. Täysin käyttökelvoton siis. Ja siitähän se raivo sitten repesi.

28.5.2013 Uusi virtalukko tilaukseen. Siirto takaisin duunipaikan talliin. Arvioitu odotus aika 4 viikkoa + korjausaika. Ei mitään takeita kuinka kauan tämä lukko tulee kestämään.

Kysymys kuuluukin siis että mikä vittu siinä oikein on ettei toisten omaisuutta jätetä rauhaan?  Alkaa olemaan sympatiat noita laitapuolen kulkijoita kohtaan todella vähissä, tehkää itsellenne ja yhteiskunnalle palvelus ja vetäkää itsenne jojoon. Täällä tehdään niskalimassa duunia ja sekin vähäinen ilo mihin on varaa niin senkin pitää jonku käydä tuhoamassa. Kotoa kauppaan asti ei pysty kävelemään etteikö joku olis pummaamassa röökiä, rahaa tai tulta. Jos ja kun ei mitään niistä löydy niin sitten saa haistattelut niskaansa ja lehdistä luettuna mahdollisesti myös morasta....no vittu vedä se kortinlukija hanuristas niin saat pari euroa vai pistänkö tilisiirrolla?

Ja tässä ei ole mitään rasistista, sillä kyseessä on ne suomileijonariipusta kantavat, kiitos hupparista hiihtävät sekakäyttäjä liekkisusiwhatever-perkeleet, josta ei tosipaikan tullen ole muuhun kuin ihmiskilveksi. Ne sankarit joiden ainoa saavutus elämässä on olla tilastollinen poikkeama kuinka paskoilla elämän tavoilla voikaan pysyä hengissä. Ja olen pahoillani jos avautumiseni loukkaa jotain, mutta mä olen nyt vaan niin vihainen ja kypsänä tähän touhuun.

Näissä tunnelmissa on siis mennyt nämä viimeiset päivät. Ja töissä sama ralli myös jatkuu...töihin tullessa on mustamaija vastassa kun taas yhtä elämäntapasankaria roudataan kamarille myymälävarkaudesta ja hetken päästä pääsee kaapimaan jotain marttaa irti lattiasta kun sillä hirttänyt ryyppy päälle. Mä en vaan nyt jaksa...tätä paskaa vaan tuntuu riittävän.