I hate to waste sick days actually being sick :/

Uudessa vuodessa ja vuoden vaihteessa on kyllä aina jotain taikaa. Hyvästellään vanha, mennyt ja entinen, odotetaan, toivotaan ja lupaillaan uusia asioita. Viimeistään parin päivän päästä tuo taika haihtuu ja sama arki jatkuu sitä samaa rataa kuin ennenkin. Niin myös tänä vuonna.

Hiippailin torstaina töihin vaikka jo aamusta asti oli hieman hutera olo. Puoli viiden aikaan totesin että ei kuulkaa tästä tule yhtään mitään. Hädin tuskin pysyn tolpillani, maailma pyöri ympärillä ja olo oli mitä etovin. Jätin sitten ystävällisesti rakkaat kollegat kuseen ja poistuin kesken työvuoron. Lähdin isännän avustuksella hiihtelemään työterveyden suuntaan, ihmeen kaupalla selvisin ratin takana kotiin asti. Jo valmiiksi paskaa olo luonnollisesti pahensi hirvittä morkkis... "olenko mä oikeasti nyt NIIN kipeä?" 

Lääkärissä käyntikään ei morkkista juurikaan parantanut, kun en saanut kunnon diagnoosia. Arvot vähän koholla, mutta se nyt voi johtua niin monesta asiasta. Ensimmäisenähän tämän ikäiselle naisella tarjotaan perusvaihtoehtoa: olet raskaana! Labratulosten kanssa sitten istun odotushuoneessa ja nenän edessä hiihtää edes takaisin käytävää juuri kävelemään oppinut ipana rattaitaan työntäen. Väkisinkin hiipi mieleen ajatus, että jaahas tälläinen tulee sitten vuodesta 2014. Epätodennäköistä, mutta kyllä se ajatus alkoi kummittelemaan. 

Lääkäri sai kivasti ruokatuntinsa pidettyä ja vihdoin otti mut vastaan. Mulla on nyt vaan joku vatsapöpö, kuitenkin sellainen mille ei muutaman kuukauden päästä tarvi alkaa keksimään nimeä. 

Tähän lekurireissuun pitää vielä lisätä se, että suhteellisen hyvännäköisten miehien ei pidä ryhtyä lääkäreiksi tai se pitää vain yksinkertaisesti lailla kieltää. Voin kertoa että siinä vaiheessa kun sua roikotetaan tutkimuspöydältä pää alaspäin ja lääkäri kääntelee sun päätä puolelta toisella tuijottaen sua suoraan silmiin yritäessään saada sua pyörtymään...lopputuloksena ei saada muuta kuin hysteerisesti naurava naispotilas.

Tämä vuosi alkoi sitten sairasloman merkeissä. Yritetään saada vointia paremmaksi ja sisuskalut rauhoittumaan. Samalla poden ihan hirveää morkkista, kun tiedän jättäneeni ihmiset töissä pulaan ja tiedän ettei mua tästä tempauksesta paljon kiitellä. Toisaalta osaan myös perustella itselleni miksi tämä on kaikkien kannalta paras ratkaisu, mutta siitä huolimatta ihmeellisen jakomielitautinen olo kaikin puolin.